Julkaisen tämän tekstin hieman jälkikäteen, sillä se jäi kesken pariin otteeseen, mutta en enää jaksa muokkailla kirjotusasua ja aikamuotoja.
Sunnuntai aamupäivä 5.2.2017:
Makoilen Kätilöopiston osastolla 36 ja kulutan aikaa, joka matelee imetysten ja vaipanvaihtojen välillä. Välistä tulee itku silmään, koska on niin ikävä vauvaa vaikka hän makaa aivan tuossa vieressä sinivalolamppujen alla. Ensipäivien vierihoito, yöt yhdessä vierekkäin ja vauvan tuoksu, sitä on ikävä. Onneksi vauvalla on kaikki hyvin, ja valot auttavat tehokkaasti. Tehokkaasti myllertää kuitenkin myös omat hormonit ja jos ei vuoda silmäkulmat milloin ikävästä, ihastuksesta tai silkasta onnesta, niin tissit kyllä vuotaa koko ajan! Maito on siis noussut kirjaimellisesti, ja nyt viidettä elämänsä päivää viettävä pienokaisemme on enää N. 170g alle syntymäpainonsa, joka siis oli 3604g. Ei tuo vauva jaksa kaikkea maitoa edes syödä ja sitä tulee kyllä sellaisella paineella, että kotona pitää varmaan pumpata aina aluksi hiukan painetta pois ennen imetystä, kun tuntuu että menee vähän pulautteluksi jo kohta kun liian paljon tulee kerralla. Saapahan vaimo pakkaseen ja voi sitten pullosta antaa jossain välissä ;-)
Mutta tosiaan, se synnytys! Olipahan varsin pitkäkestoinen prosessi, hiukan väsytti!
Rv40+0 eli maanantaina 30.1 oli varattu käynnistysaika klo 14 Kätilöopiston sairaalaan. Olin lääkärintutkimuksessa vasta hyvin niukasti sormelle auki, ja käynnistystavaksi valikoituikin kypsyttely ballonkilla. Ballonki oli paikallaan klo 15:30 ja seuraavalle päivälle sovittiin, että puolilta päivin päivystykseen jos ballonki ei tule itsestään pois ennen sitä. Ballonki aiheutti jonkin verran supistelua, ja nukuin särkylääkkeen kera muutaman tunnin kotona.
Noh, eipä tarttenut odotella seuraavaan päivään kun ballonki irtosikin jo samana iltana 20:30 ja lähdettiin takaisin Kättärille puhelinsoitolla varmistettuamme ettei aamuun asti jäädä kotiin odottamaan. Supistukset loppuivat saman tein kun ballonki lähti.
Minut otettiin osastolle, ja lääkäri päätti, että jatketaan käynnistystä kalvojen puhkaisulla, joka tapahtui 22:00 about. Olin tässä vaiheessa sen ballonkin avaamat 3-4cm auki, mutta kanavaa oli yhä +2cm. Kalvojen puhkaisu aloitti säännölliset 20min välein tulevat supistukset, jotka yön edetessä tiivistyivät 10min välein ja astettain napakoituivat.
RV40+1 ti 31.1 aamulla 9:00 aikaan vaimo tuli osastolle ja siirryimme synnytyssaliin käyrille. Käyrien myötä tuli selväksi, että omat supistukseni eivät olleet tarpeeksi napakoita, jotta ne edistäisivät synnytystä ja toiveet luonnollisesta synnytyksestä menivät sitten siinä. Noh, oksitosiinitippa olikin tuttua huttua jo esikoisen synnytyksen ajoilta, joten mikäs siinä edetä samalla kaavalla kuin vaimollanikin meni.
Siinä sitten päivä eteni ja oksitosiini annosta nosteltiin asteittain, supistukset tulivat n. 5min välein. Siinä istuskelin pallolla ja keinutuolissa ja hengittelin supistukset läpi sillä makuuasento oli minulle vaikein ottaa supistukset vastaan ja n. 4h jälkeen alkoi itsellä tuntua siltä, että on aika saada vähän kipua lieventävää. Ilokaasun voimalla mentiinkin sitten seuraavat kaksi tuntia eteenpäin, n. klo 16:00 asti, jolloin tehtiin sisätutkimus. Kohdunkaulakanava oli lyhentynyt, vielä hiukan sitä oli jäljellä, mutta tilanne oli jo kypsempi. Olin edelleen n. 4cm auki. Tässä vaiheessa olin kovin uupunut koska koko edellisen yön olin nukkunut vain silmän räpäyksiä supistusten välissä, ja valvominen alkoi käydä voimien päälle. Oksitosiinin kanssa on muutenkin tapana pitää taukoa 6h tiputuksen jälkeen, joten saimme vaimon kanssa tilaisuuden nukkua ja kerätä voimia.
Vaimokin sai patjan lattialle ja minä sammuin käytännössä heti kun oksitosiini lopetettiin. Omat supistukseni jatkuivat napakoina, n. 10min välityksellä ja aina ilokaasua nassuun ja salamasammuminen supistusten välissä. Vaimo jälkeenpäin kommentoikin, että ihan mahdottomat mun unenlahjat kyllä on, kun kunnon supparikivut ja silti vaan nukahdan heti kun taukoa.
Klo 18 aikaan oksitosiini laitettiin takaisin ja mulla oli jo paljon virkeämpi olo, tuntui siltä että uudella tarmolla kohti h-hetkeä. Kerroin jo tässä vaiheessa, etä supparit alkavat olla aika napakoita, joten haluan var,asti jossain vaiheessa epiduraalin, mutta mun pelkona on, että se laimentaa supistuksia ja homma viivästyy, niin en jotenkin halua ottaa sitä liian aikaisin, mieluummin vähän enemmän kipua kuin pitkittyvä synnytys ilman kipua.
Kätilö sitten kertoikin asian, jota en tiennytkään, eli siis spinaali tai epiduraalikanavaan voidaan laittaa myös kipulääkettä, eli siis ei puudutetta! Kipulääke vie terävintä kärkeä pois samaan tapaan kuin ilokaasukin (joka mulla muuten toimi todella hyvin vaikka alkuun olinkin sen suhteen skeptinen). Tästä tietysti innostuneena sovittiin, että ilmoitan sitten kun alkaa olla turhan rankkaa niin aloitetaan sillä kipulääkkeellä.
Aikaa siinä sitten kuluikin parisen tuntia, välistä pyysin isontamaan ilokaasuannosta, mutta lopulta siitä tuli jo ennemminkin höntti ja huono olo, joten tietyn määrän yli en enää sitä halunnut lisättävän. Kokeiltiin tämän sijasta myös alaselän hierontaa, mikä auttoikin hiukan, sekä tens-laitetta, joka oli mun mielestä naurettava ja yhtä tyhjän kanssa. Taisin jotain vaimolle tiuskaista, että nyt toi vehje helvettiin, se vaan häiritsee mua enkä pysty keskittyy. :D
Noh, alkoi olla aika selvää, että kipulääkkeen vuoro on tullut ja lääkäri tulikin sitä laittamaan jossain klo 21:15, kanyyli tuli siis samaan kanavaan johon epiduraalipuudute tulee. Alaselkä puutui ihan Ok, mutta vatsakrampit jäivät. Olin tässä vaiheessa kylkimakuulla ja alkoi tuntua pahemmalta koko ajan. Loppuviimein joka supparilla jo vaikeroin ihan kunnolla ja puristin toisella kädellä vaimon kättä siniseksi ja toisella painoin perkeleesti vaan ilokaasumaskia naamaan. 22:15 aloin olemaan jo aivan rikki ja pyysin epiduraalia. Kätilö teki sisätutkimuksen ja kas! Olin täysin auki ja kanavaa ei ollut enää. Onneksi oli se kanyyli jo valmiina ja tarvitsi vain lisätä puuduteaine, sillä täsä vaiheessa ei mitään kanyyliä enää olisi alettu laittamaan ja olisi jäänyt (kuten pelkäsin) epiduraali saamatta. Sain siinä hiljalleen alkaa ponnistelemaan, vaikka supistuskivut kyllä lähtivät sen sileän tien epiduraalin mukana. Vaimo siinä mulle monitorista tulkitsi suppareita ja ponnistelin milloin pallon päällä tai seisten ja vähän joka asennossa hiljalleen aina klo 01:00 asti.
RV 40+2 aktiivinen ponnistusvaihe aloitettiin pyytämäni pudendaalipuudutteen laitoin jälkeen siinä 01:15 kun alkoi olemaan jo tosi kova ponnistamisen tarve. Ponnistelin siinä ensin kylkimakuulla ja vitten selällään, vaimo tsemppasi hienosti ja piti jalkoja ja kätilö laski ponnistuksia ja oli jotenkin ihan valtava tuki siinä hommassa.
Ja se hommahan sitten jatkui. Siinä 02 aikaan aloin olemaan jo aivan puhki, ja sanoin kätilölle, että en kohta jaksa enää, että tarvitsen apua jotta voimat riittää loppuun asti.
Kätilö kysyi sitten siinä, että seuraava vaihe olisi imukuppiavustus ja se tarkoittaisi myös episotomiaa. Olin vaan että joojoo, antaa mennä, että mulla loppuu voimat kohta. (Jälkikäteen kätilö ihmettelikin minulle, että kun olin niin rennosti ottanut sen asian, ja kun kerroin, että vaimolle tehtiin aikanaan sama, niin olin vähän et menköön, kuhan se vauva tulee ulos :D)
Imukupin laitto oli ehkä koko synnytyksen hirvein kokemus, sillä se sattui aivan helvetisti. Kipu tuli siitä, että mulla tuyli supistus ja jäätävä ponnistamisen tarve samaan aikaan kun lääkäri avaa paikkoja ja painaa imukupilla vastaan mun ponnistusta ja vaimo ja kätilö pitää mun täriseviä jalkoja paikallaan kun vaan karjun, koska se oli eka hetki kun en ollut ollenkaan tilanteen kontrollissa. Vaimo kertoikin jälkikäteen, ettei ole koskaan nähnyt sellaista kauhua mun ilmeessä, että se oli jotenkin todella rankkaa katottavaa.
Onneksi siinä ei sitten tarvitukaan kuin yksi supistus ja kaksi ponnistusta sen aikana, niin tummatukkainen pää tuli ulos <3 <3 siinä hetken hengittelin ja sain vielä puhallellen työntää loputkin vauvasta. Vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä(mitä minulle ei tietysti kerrottu siinä synnytyksen aikana) vaan vasta jälkeenpäin vaimo kertoi kuinka lääkäri oli sen sujauttanut äkkiä pois.
Vauva jaksoi koko pitkän synnytyksen erinomaisesti ja hyvillä sykkeillä, ja napanuorakin oli jopa 80cm pitkä, joten hätää ei ollut missään vaiheessa.
Vaimo leikkasi napanuoran ja sain ihanan tyttäremme vierihoitoon reilu tunnin ajaksi. Kyyneleitä vieritettiin, hän on täydellinen <3
Vaimo myöhemmin hoiteli kylvetystä ja mittailuja ja pukemista kätilön kanssa kun minä katsoin ihastellen sairaalapediltä toimintaa ja kävin suihkussa jne. Siirryimme aamiaisen jälkeen lapsivuodeosastolle, jossa vaimo piti minulle hetken seuraa ennen kotiinlähtöä.
8.2.2017
2.2.2017
29.1.2017
Viimehetken vaunustressi
Aamupäivästä sain hyvät naurut kun vaimo tuli aamupalan jälkeen mun puheille alottaen sanoin: "Mä oon vähän miettinyt, ethän nyt hermostu..."
Olin siihen sitten että "Noooh, kerro."
Vaimo: "Noku mä oon vähän miettinyt, et ehkä me sittenkin tarttettais ne tuplarattaat"
Mä nauroin ihan kunnolla, ja nyt kerron miksikä... Meinaan tää on ollu abaudiittia koko syksyn yksi ikuisuusaihe, jonka olen aina aika-ajoin tuonut esille, että musta vähän tuntuisi siltä, että ne tuplarattaat voisi olla ihan järkevä investointi sit kuitenkin. Olen ehdotellut vaihtoehtoja, kattellu hintoja, kysellyt kokemuksia tuttavilta. (ja siis mullakin kipuraja ihan siellä parissa kolmessa satasessa, että ihan käytettyä pakettia tässä ehdottelen)
Vaimo vaan on ollut vastarannan kiiskenä, useasta syystä.
Ihan oikeasti, tästä aiheesta on väännetty! Ja NYT käytännössä paria päivää ennen kuin uusi tulokas potentiaalisesti saapuu, rakas puolisoni on kokenut valaistuksen, että tarvitsemme tuplarattaat. Ja ei, en hermostunut, päin vastoin olen aivan liekeissä! Olenkin tänään käyttäyt varmaan 5 tuntia aikaa tutkiessani vaihtoehtoja ja löytääkseni meille tähän hätään parhaimman ratkaisun.
Kalkkiviivoille pääsi seuraavat kolme vaihtoehtoa:
Lähtökohtaisesti vaatimukset on asiallisen hinnan lisäksi (mikä itsessään karsii kaikki Bugaboo Donkeyt, BJ CitySelectit, Emmaljungat ja muut luksukset pois):
Carenassa oli samaa ongelmaa, mutta muutoin tuntuivat tilavammalta vaihtoehdolta. Carenassa houkutteli hinta uutena, mutta käytettynä kun ei tuota mallia oikein löydy ja siihen päälle omaan makuun miinusta renkaista, niin Carena lopulta tippui melko nopeasti pois.
ABC Designin Zoom malli olikin sitten jo lupaavampi vaihtoehto, mutta sitäkin ihan super vaikea löytää käytettynä. Vanhempaa 2010-hujakoilla olevaa mallia löytyy kyllä, mutta siinä ongelmana, ettei löydy sopivaa turvakaukaloadapteria. Renkaat kyllä olisivatkin jo erinomaiset, mutta se maantielaivamainen pituus sai miettimään vielä kertaalleen.
Aloinkin siirtää katsetta vielä uudelleen vierekkäin istuttaviin malleihin, ja kaivelin vanhoja nettikeskusteluja. Siellä viuhui kirjainyhdistelmä "EW Duo", ja olin ihan et mikä ihme nyt on kyseessä. Nimittäin Easywalker Duo rattaita ei saakaan enää uutena, joten tälläinen vaihtoehto ei nettikaupoissa tule enää vastaan!
Googlettelin ja luin kokemuksia, ja vaihtoehto alkoi vakuuttaa. Kääntyvät etupyörät kunnon ilmakumirenkailla, lisäosia sopivista kaukaloadaptereista(jos löytyy oikea vuosimallin ratas käytettynä...jaiks!), muunneltavuutta kun on erilliset istuimet, eli voi laittaa erillisen vaunukopan ja ottaa istuimen käyttöön kun on tarve. On kunnon off-road meininkiä takajousituksessa ja hyviä arvosteluja, suht pieneen kokoonkin menevät ja leveys vain 75cm, eli mahtuu normisti ulko-ovesta ilman taistelua! Mistä näitä saa????
Tori.fi lauloi ja huomenna mennään katsomaan, irtoisiko juuri oikean vuosimallin rattaat, jotka alle 3v olleet käytössä n.200€:lla mukaan lähipitäjästä. Lastenturvasta Vantaalta löytyy vielä kuin ihmeen kaupalla 2kpl oikea turvakaukaloadapteri noihin rattaisiin, vaikka itse rattaita ei saa enää mistään nettikaupoista ainakaan Suomesta en löytänyt. Jos rattaat on hyvät niin käyn samalla kierroksella kyllä hakemassa sen adapterin vielä kun mahdollista! Sitten tietysti vielä se vaunukoppa, joka löytyisi niin ikään n. 30€ tori.fi:stä.
Saisin siis koko setin kotiutettua parhaimmassa tapauksessa alle 300€ hintaan, ja jälleenmyyntiarvoakin varmasti reilu vuoden päästä vielä 200€-250€ kun vaikuttaa varsin kysytyltä peliltä ja etenkin kun on tota uusinta mahdollista saatavissa olevaa mallia.
Luulen, että esikoisen 3v iässä alkaa tulla jo vaihe, kun voi ihan oikeasti luopua tuplista ja ostaa sitten sen seisomalaudan vaikkapa noihin BabyJoggereihin. Ja kyllä noita BJ tarttee muutenkin. Esim kauppakeskusreissut menee oikeasti vaivattomimmin, kun esikoinen steppailee itsekseen ja vauva on kaukalossa rattaissa. Samaten, esikoinen nukkuu BJ rattaissa päikkäreitä ja vauva saa kyllä ekat viikot nukkua ihan sisällä, ehkä reilu kk iässä sitten ulos nukkumaan, kun vähän on lihaa jo luiden ympärillä ja keväisemmät säät. Kesämmällä etenkin ihmisvilinässä ja kaupunkireissuilla vauvaa on helppo kannella kantorepussa ja rattaita tarvitaan mukana vain esikosta varten.
Nyt supistaa, hahhah, vauvakin taitaa aistia innostukseni. Oon jotenkin tosi ilonen, että vaimo haluaa vihdoin tuplarattaat! :D
Olin siihen sitten että "Noooh, kerro."
Vaimo: "Noku mä oon vähän miettinyt, et ehkä me sittenkin tarttettais ne tuplarattaat"
Mä nauroin ihan kunnolla, ja nyt kerron miksikä... Meinaan tää on ollu abaudiittia koko syksyn yksi ikuisuusaihe, jonka olen aina aika-ajoin tuonut esille, että musta vähän tuntuisi siltä, että ne tuplarattaat voisi olla ihan järkevä investointi sit kuitenkin. Olen ehdotellut vaihtoehtoja, kattellu hintoja, kysellyt kokemuksia tuttavilta. (ja siis mullakin kipuraja ihan siellä parissa kolmessa satasessa, että ihan käytettyä pakettia tässä ehdottelen)
Vaimo vaan on ollut vastarannan kiiskenä, useasta syystä.
- Koska onhan meillä jo Thulen 2-istuttavat juoksu/pyörävaunut, johon sitten saa kesällä molemmat kätevästi kun vauvakin jo istuu kunnolla.
- Joo, kesällä saa, mutta mites helmi-kesäkuu n.7kk ikään asti?
- Toisekseen meillä on niiiiin hyvät noi BabyJogger Summit X3 yhdistelmät, että siihen vaan kylkeen jos ostaa sellasen seisomalaudan( ehkä jopa sellaisen missä on myös istuin lisävaruste, esim Bumpriderilta löytyy ja maksaa "vaan" satasen hujakoilla....HYI mikä hinta!) niin ja hei ainahan esikoista voi vetää pulkassa, tai sitten vauvaa kantaa kantorepussa ja esikoinen rattaissa, tai esikoinen voi kävellä.
- Kyllä, noi BabyJoggerit on ihan super hyvät, mutta esikoinen on vasta nippa nappa 1v8kk, olis ehkä eri asia jos hän olis vaikka 2,5v kun käveläkin jaksaisi ihan rivakasti pidempään kuin muutaman sata metriä kerrallaan. Ja muutenkin, jotenkin oon aivan varma, että esikoinenkin alkaa vinkua syliin tai rattaisiin heti jos vauva siellä on. Menee turhaan taisteluksi. Ei siinä auta pulkat jos tiet on peilijäässä, kuten nyt tai muutenkaan ei mikään patenttiratkaisu. Jos taas on kovat pakkaset, niin millä pidät vauvan lämpösenä jossain kantorepussa? All in all, olisi kiva päästä helposti liikenteeseen molempien lasten kanssa ja saada molemmat helposti päikkäreille rattaisiin tai ylipäänsä lepäämään jos reissatessa alkaa väsyttää. Lisäksi kun noita koiriakin pitäisi siinä samassa vielä kyetä ulkoiluttamaan. Vedä nyt siinä pulkkaa ja ulkoiluta 3 isoa koiraa ja lyki vauvaa vaunuissa. Ei oo sataa kättä mulla, eikä vaimollakaan :D
Ihan oikeasti, tästä aiheesta on väännetty! Ja NYT käytännössä paria päivää ennen kuin uusi tulokas potentiaalisesti saapuu, rakas puolisoni on kokenut valaistuksen, että tarvitsemme tuplarattaat. Ja ei, en hermostunut, päin vastoin olen aivan liekeissä! Olenkin tänään käyttäyt varmaan 5 tuntia aikaa tutkiessani vaihtoehtoja ja löytääkseni meille tähän hätään parhaimman ratkaisun.
Kalkkiviivoille pääsi seuraavat kolme vaihtoehtoa:
Lähtökohtaisesti vaatimukset on asiallisen hinnan lisäksi (mikä itsessään karsii kaikki Bugaboo Donkeyt, BJ CitySelectit, Emmaljungat ja muut luksukset pois):
- Mahtuu hyvin ovesta sisään ja on helppo kasata autoon. Julkisilla emme juuri kulje, emmekä asu kerrostalossa.
- Hyvät, isot ilmakumirenkaat sekä turvakaukaloadapterin löytyminen meidän Cybex Aton Q kaukaloon isoa plussaa.
Carenassa oli samaa ongelmaa, mutta muutoin tuntuivat tilavammalta vaihtoehdolta. Carenassa houkutteli hinta uutena, mutta käytettynä kun ei tuota mallia oikein löydy ja siihen päälle omaan makuun miinusta renkaista, niin Carena lopulta tippui melko nopeasti pois.
ABC Designin Zoom malli olikin sitten jo lupaavampi vaihtoehto, mutta sitäkin ihan super vaikea löytää käytettynä. Vanhempaa 2010-hujakoilla olevaa mallia löytyy kyllä, mutta siinä ongelmana, ettei löydy sopivaa turvakaukaloadapteria. Renkaat kyllä olisivatkin jo erinomaiset, mutta se maantielaivamainen pituus sai miettimään vielä kertaalleen.
Aloinkin siirtää katsetta vielä uudelleen vierekkäin istuttaviin malleihin, ja kaivelin vanhoja nettikeskusteluja. Siellä viuhui kirjainyhdistelmä "EW Duo", ja olin ihan et mikä ihme nyt on kyseessä. Nimittäin Easywalker Duo rattaita ei saakaan enää uutena, joten tälläinen vaihtoehto ei nettikaupoissa tule enää vastaan!
Googlettelin ja luin kokemuksia, ja vaihtoehto alkoi vakuuttaa. Kääntyvät etupyörät kunnon ilmakumirenkailla, lisäosia sopivista kaukaloadaptereista(jos löytyy oikea vuosimallin ratas käytettynä...jaiks!), muunneltavuutta kun on erilliset istuimet, eli voi laittaa erillisen vaunukopan ja ottaa istuimen käyttöön kun on tarve. On kunnon off-road meininkiä takajousituksessa ja hyviä arvosteluja, suht pieneen kokoonkin menevät ja leveys vain 75cm, eli mahtuu normisti ulko-ovesta ilman taistelua! Mistä näitä saa????
Tori.fi lauloi ja huomenna mennään katsomaan, irtoisiko juuri oikean vuosimallin rattaat, jotka alle 3v olleet käytössä n.200€:lla mukaan lähipitäjästä. Lastenturvasta Vantaalta löytyy vielä kuin ihmeen kaupalla 2kpl oikea turvakaukaloadapteri noihin rattaisiin, vaikka itse rattaita ei saa enää mistään nettikaupoista ainakaan Suomesta en löytänyt. Jos rattaat on hyvät niin käyn samalla kierroksella kyllä hakemassa sen adapterin vielä kun mahdollista! Sitten tietysti vielä se vaunukoppa, joka löytyisi niin ikään n. 30€ tori.fi:stä.
Saisin siis koko setin kotiutettua parhaimmassa tapauksessa alle 300€ hintaan, ja jälleenmyyntiarvoakin varmasti reilu vuoden päästä vielä 200€-250€ kun vaikuttaa varsin kysytyltä peliltä ja etenkin kun on tota uusinta mahdollista saatavissa olevaa mallia.
Luulen, että esikoisen 3v iässä alkaa tulla jo vaihe, kun voi ihan oikeasti luopua tuplista ja ostaa sitten sen seisomalaudan vaikkapa noihin BabyJoggereihin. Ja kyllä noita BJ tarttee muutenkin. Esim kauppakeskusreissut menee oikeasti vaivattomimmin, kun esikoinen steppailee itsekseen ja vauva on kaukalossa rattaissa. Samaten, esikoinen nukkuu BJ rattaissa päikkäreitä ja vauva saa kyllä ekat viikot nukkua ihan sisällä, ehkä reilu kk iässä sitten ulos nukkumaan, kun vähän on lihaa jo luiden ympärillä ja keväisemmät säät. Kesämmällä etenkin ihmisvilinässä ja kaupunkireissuilla vauvaa on helppo kannella kantorepussa ja rattaita tarvitaan mukana vain esikosta varten.
Nyt supistaa, hahhah, vauvakin taitaa aistia innostukseni. Oon jotenkin tosi ilonen, että vaimo haluaa vihdoin tuplarattaat! :D
25.1.2017
Odottavan aika on pitkä
ja matka jatkuu ensi viikkoon, sikäli mikäli pikkuinen ei päätä tehdä aloitetta syntymisen osalta. Hohhoijakkaa! Pienen pientä kypsymistä oli tapahtunut kuluneen viikon aikana, mutta ei mitään merkittävää edistystä havaittavissa. Lääkäri tarkoituksella hiukan kovakouraisemmin tunnusteli ja teki "taikojaan", sillä kohdunkaula edelleen kolmisen senttiä ja -suu kiinni ja pysyy.
Että juu, kylläpä herättää toiveita luomu synnytystä ajatellen...
Joka tapauksessa, nyt ei enää vatvota ja vitkutella, vaan käynnistysaika on ensi maanantaina 40+0.
Päivytyksen kautta mennään ja ballonkilla lähdetään liikkeelle. Minulle ballonki sopii vaihtoehtona, sillä myös vaimon synnytys käynnistettiin aikanaan (42+1) samalla menetelmällä. Ballonki on siis normaalia avautumista edistävä ja omia supistuksia stimuloiva kypsyttely-vaihe, kun ollaan kohdunkaulan ja-suun puolesta epäkypsässä tilanteessa.
Muisteltiin vaimon kanssa, että kuten minullakaan, hänelläkään ei ollut käytännössä minkäänlaisia supistuksia tullut ennen käynnistystä, jos vatsaa kovettavia harjoitussupistuksia ei lasketa. Vaimolle omia suppareita ei tullut edes ballonkin poistumista seuranneen kalvojen puhkaisun myötä, vaan koko n. 24h kestänyt synnytysprosessi mentiin läpi oksitosiinin aikaansaamien "keinotekoisten" supistusten avulla.
Olen tietysti lueskellut ilokseni ja kauhuksenikin tarinoita käynnistetyistä synnytyksistä erinäisiltä keskustelupalstoilta ja ai kamala mitä stooreja löytyy. Vaikka monta tarinaa onkin, että vauva on ollut maailmassa 1-2vrk sisällä käynnistyksen aloituksesta, on myös ihan karmeita tarinoita viikon kestävistä käynnistelyistä, keskeytyneistä yrityksistä ja hätäsektioista sun muista. Äääääshsh. Voi kuinka paljon sitä voikaan toivoa, että tulisi nyt itsestään vaikka ilman kivunlievitystä, todellakaan ei houkuttele mitään viikkoa roikkua sairaalalla epätoivoisesti yrittämässä. Ja kukapa sellaista synnytystä toivoisikaan.
Kätilö lähetti tämän päivän päätteeksi minulle lopputerveisinä, että sitten vaan kotiin reippaasti siivoilemaan ja touhuamaan, jos sillä olisi toivottu lopputulos ja vauva tulisikin itsestään. Taidankin seuraavaksi alkaa googlettelemaan hakusanoilla "synnytyksen käynnistävä kotijumppa". :D
Mieltä nosti tänään tieto siitä, että sappiarvot olivat tulleet alas lääkityksne noston myöä 20.3 -->16.3 ja maksa´-arvot olivat vain 135, joka on alin arvo mitä minulla on ollut tässä kuluneiden viikkojen aikana. Tuli parempi mieli ja levollisempi olo niin arvojen laskusta kuin siitä tiedosta, että seuraavalla käynnillä ei enää vatvota vaan ryhdytään tositoimiin.
Että juu, kylläpä herättää toiveita luomu synnytystä ajatellen...
Joka tapauksessa, nyt ei enää vatvota ja vitkutella, vaan käynnistysaika on ensi maanantaina 40+0.
Päivytyksen kautta mennään ja ballonkilla lähdetään liikkeelle. Minulle ballonki sopii vaihtoehtona, sillä myös vaimon synnytys käynnistettiin aikanaan (42+1) samalla menetelmällä. Ballonki on siis normaalia avautumista edistävä ja omia supistuksia stimuloiva kypsyttely-vaihe, kun ollaan kohdunkaulan ja-suun puolesta epäkypsässä tilanteessa.
Muisteltiin vaimon kanssa, että kuten minullakaan, hänelläkään ei ollut käytännössä minkäänlaisia supistuksia tullut ennen käynnistystä, jos vatsaa kovettavia harjoitussupistuksia ei lasketa. Vaimolle omia suppareita ei tullut edes ballonkin poistumista seuranneen kalvojen puhkaisun myötä, vaan koko n. 24h kestänyt synnytysprosessi mentiin läpi oksitosiinin aikaansaamien "keinotekoisten" supistusten avulla.
Olen tietysti lueskellut ilokseni ja kauhuksenikin tarinoita käynnistetyistä synnytyksistä erinäisiltä keskustelupalstoilta ja ai kamala mitä stooreja löytyy. Vaikka monta tarinaa onkin, että vauva on ollut maailmassa 1-2vrk sisällä käynnistyksen aloituksesta, on myös ihan karmeita tarinoita viikon kestävistä käynnistelyistä, keskeytyneistä yrityksistä ja hätäsektioista sun muista. Äääääshsh. Voi kuinka paljon sitä voikaan toivoa, että tulisi nyt itsestään vaikka ilman kivunlievitystä, todellakaan ei houkuttele mitään viikkoa roikkua sairaalalla epätoivoisesti yrittämässä. Ja kukapa sellaista synnytystä toivoisikaan.
Kätilö lähetti tämän päivän päätteeksi minulle lopputerveisinä, että sitten vaan kotiin reippaasti siivoilemaan ja touhuamaan, jos sillä olisi toivottu lopputulos ja vauva tulisikin itsestään. Taidankin seuraavaksi alkaa googlettelemaan hakusanoilla "synnytyksen käynnistävä kotijumppa". :D
Mieltä nosti tänään tieto siitä, että sappiarvot olivat tulleet alas lääkityksne noston myöä 20.3 -->16.3 ja maksa´-arvot olivat vain 135, joka on alin arvo mitä minulla on ollut tässä kuluneiden viikkojen aikana. Tuli parempi mieli ja levollisempi olo niin arvojen laskusta kuin siitä tiedosta, että seuraavalla käynnillä ei enää vatvota vaan ryhdytään tositoimiin.
18.1.2017
Jatkoajalle
Neljä tuntia Kätilöopiston päivystyksessä, yhdet käyrät, ultra ja sisätutkimus, olipa melko kiireinen päivä osastolla. Käyrät vauvalla normaalit ja samoin ultrassa napavirtaukset, lapsivesi ja muutenkin kaikki Ok. Mutta ne arvot... maksa-arvo oli lähtenyt taas nousuun viikon takaisesta 165-->+200 ja sappiarvo myös huiteli taas päälle 20, juuri kun viikko sitten sain ilahtua 10,3 sappiarvosta joka oli jo normaalin rajalla, ei iloa näköjään sitten viikkoa kauempaa kestänytkään. (Kyllä, purskahdin suorilta itkuun kun kuulin arvojen nousseen, huoli on kova vaikka arvot ei enää huitelekaan samalla tavalla pilvissä kuin kolme vko sitten niiden ollessa +570 ja +35) Kyllähän jo vähän arvasinkin, että arvot on taas nousussa, koska kutina on taas hiukan lisääntynyt viimepäivinä.
Tässä on nyt 20 päivän sisään vedetty 100*150mg Adursalia, ja uusi resepti yhtä päivätabua korkeammalla annostuksella iskettiin kouraan, jotta nuo arvot saataisiin taas kuriin ja laskusuuntaiseksi. (On muuten aika tyyristä troppia, 46€ 100 tabua...)
Ja miksikö sitten ei käynnistetty, onhan vauva jo täysiaikainen ja päälle kolmikiloinenkin?
Koska paikat on sisätutkimuksessa edelleen liian epäkypsät. Kanavaa on niin paljon jäljellä, ettei sormin pääse kohdun suulle asti edes ja seinämätkin vain puolipehmeät. Jos nyt lähdettäisiin kypsyttämään, olisi homma hidasta ja vähän sellaista synnytyksen väkisin edistämistä.
Sen sijaan sain viikon lisäaikaa, ja toiveet ovatkin korkealla, että viikko riittäisi kypsyttämään paikkoja vähän valmiimmaksi käynnistystä ajatellen.
Tulevalle sunnuntaille, eli 4vrk päähän on nyt varattu KTG eli sydänkäyräaika ja ensi viikon tiistaina jälleen labraan verikokeisiin(ihan rutiiniksi muodostunut tässä kun 4 edellistäkin tiistaita on aina labra!) ja sitten ensi viikon keskiviikkona RV 39+2 olisi jälleen käyrää ja käynnistysarviokäynti eli ultra ja sisätutkimus.
Jos silloinkin on vielä epäkypsää meininkiä, aletaan varmaan kypsyttelemään joka tapauksessa, koska lääkäri sanoi, että lasketun ajan puitteissa joka tapauksessa käynnistetään vaikka ei ihan valmista vielä olisikaan. Yliajalle ei siis olla menossa, ainakaan tarkoituksenmukaisesti. Tarkoitus tällä jatkoajalla on nyt ennenkaikkea antaa luonnolliselle kypsymiselle viikko lisäaikaa, mikä tietysti helpottaa koko synnytystä kun kroppa on siihen valmiimpi.
Mutta voi tätä ahdistuksen määrää. Järki sanoo, että onhan se tietysti hyvä, ettei väkisin lähdetä käynnistämään jos lääkketkin puree ja vielähän tässä on kaikki hyvin ollut kun vauvan vointia on seurattu joka viikko tarkasti.
Huoli, se on silti todella vahvasti läsnä ja itkuja on itketty useammat tänä päivänä. Kun tuntuu siltä, että vauva olisi niin paljon enemmän jo turvassa tässä sylissäni kuin mahassani hepatogestoosin kohtukuolemariskin varjostamana. Siellä kun hän jo on, pää kiinnittyneenä, optimaalisessa asennossa odottelemassa joko pääsisi syliini. Ja voi kuinka paljon jo häntä odotammekaan <3
Tässä on nyt 20 päivän sisään vedetty 100*150mg Adursalia, ja uusi resepti yhtä päivätabua korkeammalla annostuksella iskettiin kouraan, jotta nuo arvot saataisiin taas kuriin ja laskusuuntaiseksi. (On muuten aika tyyristä troppia, 46€ 100 tabua...)
Ja miksikö sitten ei käynnistetty, onhan vauva jo täysiaikainen ja päälle kolmikiloinenkin?
Koska paikat on sisätutkimuksessa edelleen liian epäkypsät. Kanavaa on niin paljon jäljellä, ettei sormin pääse kohdun suulle asti edes ja seinämätkin vain puolipehmeät. Jos nyt lähdettäisiin kypsyttämään, olisi homma hidasta ja vähän sellaista synnytyksen väkisin edistämistä.
Sen sijaan sain viikon lisäaikaa, ja toiveet ovatkin korkealla, että viikko riittäisi kypsyttämään paikkoja vähän valmiimmaksi käynnistystä ajatellen.
Tulevalle sunnuntaille, eli 4vrk päähän on nyt varattu KTG eli sydänkäyräaika ja ensi viikon tiistaina jälleen labraan verikokeisiin(ihan rutiiniksi muodostunut tässä kun 4 edellistäkin tiistaita on aina labra!) ja sitten ensi viikon keskiviikkona RV 39+2 olisi jälleen käyrää ja käynnistysarviokäynti eli ultra ja sisätutkimus.
Jos silloinkin on vielä epäkypsää meininkiä, aletaan varmaan kypsyttelemään joka tapauksessa, koska lääkäri sanoi, että lasketun ajan puitteissa joka tapauksessa käynnistetään vaikka ei ihan valmista vielä olisikaan. Yliajalle ei siis olla menossa, ainakaan tarkoituksenmukaisesti. Tarkoitus tällä jatkoajalla on nyt ennenkaikkea antaa luonnolliselle kypsymiselle viikko lisäaikaa, mikä tietysti helpottaa koko synnytystä kun kroppa on siihen valmiimpi.
Mutta voi tätä ahdistuksen määrää. Järki sanoo, että onhan se tietysti hyvä, ettei väkisin lähdetä käynnistämään jos lääkketkin puree ja vielähän tässä on kaikki hyvin ollut kun vauvan vointia on seurattu joka viikko tarkasti.
Huoli, se on silti todella vahvasti läsnä ja itkuja on itketty useammat tänä päivänä. Kun tuntuu siltä, että vauva olisi niin paljon enemmän jo turvassa tässä sylissäni kuin mahassani hepatogestoosin kohtukuolemariskin varjostamana. Siellä kun hän jo on, pää kiinnittyneenä, optimaalisessa asennossa odottelemassa joko pääsisi syliini. Ja voi kuinka paljon jo häntä odotammekaan <3
17.1.2017
Tomorrow maybe?
Viimehetken pikkuostoksia on tehty, ihan vanulapuista vaippoihin ja jääkaapin täydennykseen. Mummu ja Isomamma hoitavat vuorollaan esikoista, näin on sovittu, ja siksikin on kiva että kaapissa on ruokaa ihan kunnolla. Vaimokin varmasti tulee kotiin kääntymään ja yöksi tietysti siinä vaiheessa kun siirrymme lapsivuodeosastolle, eikä kaupassa käynti välttämättä ole ensimmäisenä mielessä.
Yllätyksekseni imetystyynyn löysin fb kirppikseltä ja kotiutin 5€ hintaan tuosta 3km päästä ja eilen käppäiltiin esikoisen kanssa tohon Tokmannille josta hain uuden hoitoalustankin 15€ kun edellisestä tuli jo vaahtomuovit kulmasta, eli eipä nuo näköjään kestä kuin yhden lapsen käytön.
Tänään vielä haen unipesän, jonka juuri bongasin tori.fi:stä 30€ ja pakkailen sairaalakassia ihan varmuuden vuoksi. (kotiutumisvaatteita ei todellakaan ole vielä valittu, hups) Käytiin lauantaina lastentarvikkeessa pyörähtämässä ja tuli taas todettua, että kaikkea tarpeetontakin sälää kyllä myydään vanhemmille ihan törkyhinnoilla. Mukaan tarttui ovistopperi ja tuttipullojen kuivausteline yht 4€ sekä esikoiselle 18€ alehinnalla söpis LittleLife valjasreppu, josta hän sai itse valita mieleisen värin --> turkoosi oli eniten mieleen.
Mitäs muuta, äitini toi eilen illalla turvakaukalon ja vaunukopan, jotka oli heillä säilössä ja pesen tässä vielä sitterin päällisiä ja petaan pinnasänkyä.
ÄÄÄK! Ihan super jännittävää ja samalla ihan yhtä kysymysmerkkiä, kun ei voi tietää mitä huomenna sairaalassa päättävät. Aika on varatu 9:30 lääkärille, mutta käynnistetäänkö vielä, se on yhä täysi mysteeri. Mitä vain voi vielä tapahtua, eikä tiedä onko vauva sylissä huomenna vai viikon päästä?!? Ja myös ihan superisti kutkuttaa tieto siitä, onko vauva tyttö vai poika? Jotenkin ihan käsittämätöntä ettei oikeasti olla otettu asiasta selvää, yhdentekeväähän se lopulta on, mutta silti jännittävä lisämauste koko odotukseen ja synnytykseenkin.
Syntyikö vauvelimme rv 38+2, siitä kuulette ensi kerralla ;)
Yllätyksekseni imetystyynyn löysin fb kirppikseltä ja kotiutin 5€ hintaan tuosta 3km päästä ja eilen käppäiltiin esikoisen kanssa tohon Tokmannille josta hain uuden hoitoalustankin 15€ kun edellisestä tuli jo vaahtomuovit kulmasta, eli eipä nuo näköjään kestä kuin yhden lapsen käytön.
Tänään vielä haen unipesän, jonka juuri bongasin tori.fi:stä 30€ ja pakkailen sairaalakassia ihan varmuuden vuoksi. (kotiutumisvaatteita ei todellakaan ole vielä valittu, hups) Käytiin lauantaina lastentarvikkeessa pyörähtämässä ja tuli taas todettua, että kaikkea tarpeetontakin sälää kyllä myydään vanhemmille ihan törkyhinnoilla. Mukaan tarttui ovistopperi ja tuttipullojen kuivausteline yht 4€ sekä esikoiselle 18€ alehinnalla söpis LittleLife valjasreppu, josta hän sai itse valita mieleisen värin --> turkoosi oli eniten mieleen.
Mitäs muuta, äitini toi eilen illalla turvakaukalon ja vaunukopan, jotka oli heillä säilössä ja pesen tässä vielä sitterin päällisiä ja petaan pinnasänkyä.
ÄÄÄK! Ihan super jännittävää ja samalla ihan yhtä kysymysmerkkiä, kun ei voi tietää mitä huomenna sairaalassa päättävät. Aika on varatu 9:30 lääkärille, mutta käynnistetäänkö vielä, se on yhä täysi mysteeri. Mitä vain voi vielä tapahtua, eikä tiedä onko vauva sylissä huomenna vai viikon päästä?!? Ja myös ihan superisti kutkuttaa tieto siitä, onko vauva tyttö vai poika? Jotenkin ihan käsittämätöntä ettei oikeasti olla otettu asiasta selvää, yhdentekeväähän se lopulta on, mutta silti jännittävä lisämauste koko odotukseen ja synnytykseenkin.
Syntyikö vauvelimme rv 38+2, siitä kuulette ensi kerralla ;)
5.1.2017
RV 36+2 ja lääkärin tuomio
Tänään kävin poikkeuksellisesti Kättärillä ennakkoon varatulla lääkäriajalla tähän hepatoosiin/hepatogestoosiin liittyen. Tähän asti olen käynyt Naikkarilla, mutta siellä ei ollut vapaita aikoja niin pistivät Kättärille lekurille.
Ihan alkuunsa, lekuri ei ihan ollut tutustunut mun viimeviikkoiseen hoitohistoriaan ja luuli, että tulen eka kertaa tähän hepatoosiin liittyen nyt lekurille. (kiva, vois ehkä lukea ne potilastiedot ennen kuin ottaa potilaan sisään...) sen perään, lääkäri kertoi viimeisimmistä labratuloksista (kävin labrassa eilen) ja että arvot on kivasti laskeneet, että oliko mun lääkitys 1+2 tabua päivässä. No, tähänkin jouduin korjaamaan, että joo, ei ole, vaan oli alkuun, mutta sitä nostettiin viime perjantaina 2+3 tablettiin, koska ei lähtenyt laskuun.
Kerroin sit siinä lääkärille, että tämä asia on mua vaivannut ja huolestuttanut ja olen nukkunut tosi huonosti koska asia painaa mieltä ja 5vrk väli kontrolleissa tuntuu liian pitkältä oman mielenrauhan säilymiseksi. Lääkäri vaan kuittas jotain, että ei tartte huolehtia, että tosi hyvältä nyt näyttää arvot jo. No, mä olin siinä sit kyllä lääkärin kanssa eri mieltä ja sanoinkin, että tosiaan ne maksa arvot on nyt tullut alas 5vrk aikana 573-->350 ja raja on 45 niin on aika pitkä matka vielä normaaliin, että pudotusta on vaan reilu 35%, että sais kyllä tippua enemmän. Ja sappiarvokin oli toki tullut alas 35-->22, eli saman verran laskua kuin maksa-arvossakin, mutta raja sapessakin on silti 10, ja usein menee suoraan pikaiseen käynnistykseen jos menee sappiarvo yli 40. Että vielä on matkaa normirajoihin, joita ei tällä tahdilla tavoiteta kuin ehkä viikon päästä, jos lääkkeet jatkaa tehoamistaan.
No siihen se lääkäri sitten totesi, että ens viikolla joka tapauksessa kontrolli ja induktio. Jälleen, olin ihan et, siis anteeksi mikä? Että mitä se tarkottaa? Johon lääkäri vastasi, että "niin siis käynnistys, mutta voidaan me siirtää sitä viikolla, että laitetaan kahden viikon päähän se käynnistysaika ja ensi viikolla vain kontrollilabra ja käynti täällä. Kun ei nää lääkkeet sitä hepatogestoosia paranna vaan helpottaa, ja on hyvä käynnistää kuitenkin jo, kun on niin pitkällä jo raskaus".
Sit perään kysyinkin siltä lääkäriltä, että siis tulenko mä tänne Kättärille käynnistykseen, ku olen ollut menossa Naikkarille tähän asti, koska sain valita sydänvikani takia naistenklinikan synnytyssairaalaksi. Se lääkäri oli vaan et "joo, nää ajat on nyt tänne Kätilöopistolle, että tänne sitten tulet synnyttämään." Ja jatkoi vielä, että "ja siis ei voida nyt luvata, että se käynnistys tapahtuu just tänä päivänä, joka nyt varataan, mutta kuitenkin pian käynnistetään".
Mulla on jotenkin ehkä epävarmimmat ja sekavimmat fiilikset ton käynnin jälkeen. Siis helpottavaa tietää, että lääkkeet tehoaa, mutta lääkärin vähättelevä asenne ja mun huolen jotenkin sivuuttava tapa keskustella asioista, niin en tykänny yhtään. Olen oikeasti nukkunut tosi huonosti nyt muutaman yön, ja se ei enää johdu kutinasta, vaan siitä että ihan menee tunteisiin tämä koko homma, kun olen odottanut tietoa siitä, että tehoaako noi lääkkeet ja vittu jos tää vauva kuolee mun mahaan! (anteeksi kielenkäyttö)
Ja mä en ollenkaan nyt ymmärtäny, että miks mut siirretään Kättärille, jos olen itse halunnut Naikkarille. Se oli mulle tärkeä asia, koska koen olevani siellä paremmissa käsissä kun ottaa huomioon mun oman sydänvian ja muutenkin. Olin jo henkisesti valmistautunut menemään Naikkarille ja siksi tää muutos tulee jotenkin liian päin naamaa, kyselemättä.
Se ois eri asia, jos olisin jo jossain synnytystuskissani, niin ihan helvetin sama mihin sairaalaan mut kuskattaisiin, mutta tässä vaiheessa ei vielä ole "ihan sama".
Joo... Soitan varmaan huomenna Naikkarille ja pyydän toisen lääkärin arvion/näkemyksen tilanteeseeen, siis sen lääkärin, joka on mua tähän asti hoitanut. Jotenki toikin et sanotaan eka "joo ens viikolla käynnistetään, mutta voidaan me hei siirtää se viikolla eteenpäinkin, et joo, tehään vaikka sillein" Siis täh? Onko asialla väliä vai ei, kun tollalailla vaan heittelet jotain päiviä ilmaan ja sitten vaan kaikki arvot ja sydänäänet ja vauvan liikkeet on todella priimaa (tätä sanaa lääkäri käytti noista mun arvoista!!! Siis ei kohonneet arvot, johon syön lääkkeitä ja jotka on yli viitearvojen, ole PRIIMAA!) niin tuli vaan mieleen et olikohan se joku valelääkäri? Mua ei ainakaan tollanen huolettoman rempseä asenne vakuuttanut yhtään.
Amen. (vauva siis syntyy käynnistyksen tuloksena RV38 aikana viimeistään, jos ei ennen sitä lähde itsekseen syntymään, eli parisen viikkoa enää jäljellä)
Ihan alkuunsa, lekuri ei ihan ollut tutustunut mun viimeviikkoiseen hoitohistoriaan ja luuli, että tulen eka kertaa tähän hepatoosiin liittyen nyt lekurille. (kiva, vois ehkä lukea ne potilastiedot ennen kuin ottaa potilaan sisään...) sen perään, lääkäri kertoi viimeisimmistä labratuloksista (kävin labrassa eilen) ja että arvot on kivasti laskeneet, että oliko mun lääkitys 1+2 tabua päivässä. No, tähänkin jouduin korjaamaan, että joo, ei ole, vaan oli alkuun, mutta sitä nostettiin viime perjantaina 2+3 tablettiin, koska ei lähtenyt laskuun.
Kerroin sit siinä lääkärille, että tämä asia on mua vaivannut ja huolestuttanut ja olen nukkunut tosi huonosti koska asia painaa mieltä ja 5vrk väli kontrolleissa tuntuu liian pitkältä oman mielenrauhan säilymiseksi. Lääkäri vaan kuittas jotain, että ei tartte huolehtia, että tosi hyvältä nyt näyttää arvot jo. No, mä olin siinä sit kyllä lääkärin kanssa eri mieltä ja sanoinkin, että tosiaan ne maksa arvot on nyt tullut alas 5vrk aikana 573-->350 ja raja on 45 niin on aika pitkä matka vielä normaaliin, että pudotusta on vaan reilu 35%, että sais kyllä tippua enemmän. Ja sappiarvokin oli toki tullut alas 35-->22, eli saman verran laskua kuin maksa-arvossakin, mutta raja sapessakin on silti 10, ja usein menee suoraan pikaiseen käynnistykseen jos menee sappiarvo yli 40. Että vielä on matkaa normirajoihin, joita ei tällä tahdilla tavoiteta kuin ehkä viikon päästä, jos lääkkeet jatkaa tehoamistaan.
No siihen se lääkäri sitten totesi, että ens viikolla joka tapauksessa kontrolli ja induktio. Jälleen, olin ihan et, siis anteeksi mikä? Että mitä se tarkottaa? Johon lääkäri vastasi, että "niin siis käynnistys, mutta voidaan me siirtää sitä viikolla, että laitetaan kahden viikon päähän se käynnistysaika ja ensi viikolla vain kontrollilabra ja käynti täällä. Kun ei nää lääkkeet sitä hepatogestoosia paranna vaan helpottaa, ja on hyvä käynnistää kuitenkin jo, kun on niin pitkällä jo raskaus".
Sit perään kysyinkin siltä lääkäriltä, että siis tulenko mä tänne Kättärille käynnistykseen, ku olen ollut menossa Naikkarille tähän asti, koska sain valita sydänvikani takia naistenklinikan synnytyssairaalaksi. Se lääkäri oli vaan et "joo, nää ajat on nyt tänne Kätilöopistolle, että tänne sitten tulet synnyttämään." Ja jatkoi vielä, että "ja siis ei voida nyt luvata, että se käynnistys tapahtuu just tänä päivänä, joka nyt varataan, mutta kuitenkin pian käynnistetään".
Mulla on jotenkin ehkä epävarmimmat ja sekavimmat fiilikset ton käynnin jälkeen. Siis helpottavaa tietää, että lääkkeet tehoaa, mutta lääkärin vähättelevä asenne ja mun huolen jotenkin sivuuttava tapa keskustella asioista, niin en tykänny yhtään. Olen oikeasti nukkunut tosi huonosti nyt muutaman yön, ja se ei enää johdu kutinasta, vaan siitä että ihan menee tunteisiin tämä koko homma, kun olen odottanut tietoa siitä, että tehoaako noi lääkkeet ja vittu jos tää vauva kuolee mun mahaan! (anteeksi kielenkäyttö)
Ja mä en ollenkaan nyt ymmärtäny, että miks mut siirretään Kättärille, jos olen itse halunnut Naikkarille. Se oli mulle tärkeä asia, koska koen olevani siellä paremmissa käsissä kun ottaa huomioon mun oman sydänvian ja muutenkin. Olin jo henkisesti valmistautunut menemään Naikkarille ja siksi tää muutos tulee jotenkin liian päin naamaa, kyselemättä.
Se ois eri asia, jos olisin jo jossain synnytystuskissani, niin ihan helvetin sama mihin sairaalaan mut kuskattaisiin, mutta tässä vaiheessa ei vielä ole "ihan sama".
Joo... Soitan varmaan huomenna Naikkarille ja pyydän toisen lääkärin arvion/näkemyksen tilanteeseeen, siis sen lääkärin, joka on mua tähän asti hoitanut. Jotenki toikin et sanotaan eka "joo ens viikolla käynnistetään, mutta voidaan me hei siirtää se viikolla eteenpäinkin, et joo, tehään vaikka sillein" Siis täh? Onko asialla väliä vai ei, kun tollalailla vaan heittelet jotain päiviä ilmaan ja sitten vaan kaikki arvot ja sydänäänet ja vauvan liikkeet on todella priimaa (tätä sanaa lääkäri käytti noista mun arvoista!!! Siis ei kohonneet arvot, johon syön lääkkeitä ja jotka on yli viitearvojen, ole PRIIMAA!) niin tuli vaan mieleen et olikohan se joku valelääkäri? Mua ei ainakaan tollanen huolettoman rempseä asenne vakuuttanut yhtään.
Amen. (vauva siis syntyy käynnistyksen tuloksena RV38 aikana viimeistään, jos ei ennen sitä lähde itsekseen syntymään, eli parisen viikkoa enää jäljellä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)