Neljä tuntia Kätilöopiston päivystyksessä, yhdet käyrät, ultra ja sisätutkimus, olipa melko kiireinen päivä osastolla. Käyrät vauvalla normaalit ja samoin ultrassa napavirtaukset, lapsivesi ja muutenkin kaikki Ok. Mutta ne arvot... maksa-arvo oli lähtenyt taas nousuun viikon takaisesta 165-->+200 ja sappiarvo myös huiteli taas päälle 20, juuri kun viikko sitten sain ilahtua 10,3 sappiarvosta joka oli jo normaalin rajalla, ei iloa näköjään sitten viikkoa kauempaa kestänytkään. (Kyllä, purskahdin suorilta itkuun kun kuulin arvojen nousseen, huoli on kova vaikka arvot ei enää huitelekaan samalla tavalla pilvissä kuin kolme vko sitten niiden ollessa +570 ja +35) Kyllähän jo vähän arvasinkin, että arvot on taas nousussa, koska kutina on taas hiukan lisääntynyt viimepäivinä.
Tässä on nyt 20 päivän sisään vedetty 100*150mg Adursalia, ja uusi resepti yhtä päivätabua korkeammalla annostuksella iskettiin kouraan, jotta nuo arvot saataisiin taas kuriin ja laskusuuntaiseksi. (On muuten aika tyyristä troppia, 46€ 100 tabua...)
Ja miksikö sitten ei käynnistetty, onhan vauva jo täysiaikainen ja päälle kolmikiloinenkin?
Koska paikat on sisätutkimuksessa edelleen liian epäkypsät. Kanavaa on niin paljon jäljellä, ettei sormin pääse kohdun suulle asti edes ja seinämätkin vain puolipehmeät. Jos nyt lähdettäisiin kypsyttämään, olisi homma hidasta ja vähän sellaista synnytyksen väkisin edistämistä.
Sen sijaan sain viikon lisäaikaa, ja toiveet ovatkin korkealla, että viikko riittäisi kypsyttämään paikkoja vähän valmiimmaksi käynnistystä ajatellen.
Tulevalle sunnuntaille, eli 4vrk päähän on nyt varattu KTG eli sydänkäyräaika ja ensi viikon tiistaina jälleen labraan verikokeisiin(ihan rutiiniksi muodostunut tässä kun 4 edellistäkin tiistaita on aina labra!) ja sitten ensi viikon keskiviikkona RV 39+2 olisi jälleen käyrää ja käynnistysarviokäynti eli ultra ja sisätutkimus.
Jos silloinkin on vielä epäkypsää meininkiä, aletaan varmaan kypsyttelemään joka tapauksessa, koska lääkäri sanoi, että lasketun ajan puitteissa joka tapauksessa käynnistetään vaikka ei ihan valmista vielä olisikaan. Yliajalle ei siis olla menossa, ainakaan tarkoituksenmukaisesti. Tarkoitus tällä jatkoajalla on nyt ennenkaikkea antaa luonnolliselle kypsymiselle viikko lisäaikaa, mikä tietysti helpottaa koko synnytystä kun kroppa on siihen valmiimpi.
Mutta voi tätä ahdistuksen määrää. Järki sanoo, että onhan se tietysti hyvä, ettei väkisin lähdetä käynnistämään jos lääkketkin puree ja vielähän tässä on kaikki hyvin ollut kun vauvan vointia on seurattu joka viikko tarkasti.
Huoli, se on silti todella vahvasti läsnä ja itkuja on itketty useammat tänä päivänä. Kun tuntuu siltä, että vauva olisi niin paljon enemmän jo turvassa tässä sylissäni kuin mahassani hepatogestoosin kohtukuolemariskin varjostamana. Siellä kun hän jo on, pää kiinnittyneenä, optimaalisessa asennossa odottelemassa joko pääsisi syliini. Ja voi kuinka paljon jo häntä odotammekaan <3
No voihan! Eilen tuli useaan otteeseen mietittyä, miten teille käy. Toivoin jo, että pääsisitte käynnistykseen. Toivottavasti viikon päästä sitten! Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos paljon, niinkään ei harmita se, että vielä ei käynnistetty, mutat arvojen nousu oli kyllä rankkaa kuulla ja nosti taas huoli-leveleitä. Etenkin, kun siinä sitten sisätutkimuksen jälkeen kysyin, että voinko laittaa housut jalkaan, niin lääkäri sanoi, että älä vielä, kun ei osaa vielä sanoa että käynnistetäänkö epäkypsyydestä huolimatta.
PoistaSiinä se sitten soitti ylilääkärille ja sanoi puhelimessa ne arvot (tässä vaiheessa purskahdin itkuun) ja pyysi konsultointiapua. Ja sit se ylilääkäri tuli paikalle ja ne siinä jutteli ja mietti aikatauluja, ja mulle tuli vaan epävarmempi olo, että onkohan tää nyt ihan hyvä idea viikon verran siirtää koko hommaa ja nostella vaan lääkitystä kun vauva kuitenkin on jo valmis. Se kun on ihan lääkärin näkemyksestä kiinni, ihmisiä hekin ovat ja joku toinen lääkäri olisi saattanut päättää jotain muuta...
Tänään sitten soitin ahdistuksissani neuvolaan ja menen huomenna ihan oman mielenrauhan takia kuuntelemaan sydänäänet, jotta saan sykkeet tietooni. Sunnuntaina on KTG tosiaan ja ajattelin siellä sitten kysyä vähän, että voitaisko aikaistaa tätä hommaa, jos tuntuu etten saa edelleenkään rauhaa asialta.
Jotenkin viime yön yöunet mennyt nyt ihan pipariksi kun heräilin vaan tunnustelemaan vauvan liikeitä ja kutina taas yltynyt tänään. Nyt päivälläkin melkeen kellon kanssa kahden tunnin välein teen liikelaskentaa, ja on sellanen lähes hysteerinen olo, kun ei jotenkin yhtään luota mihinkään. Tuntuu, että tää on mulle ihan liian suuri vastuu olla täällä kotona ja tarkkailla liikkeitä ja napsia lääkkeitä. Entä jos nukahdan ja nukun liian pitkään ja kun herään, vauva ei enää liikukaan?
Jotenkin järki kadonnut hommasta kun huoli ja hormoonit yhdessä sekoittaa pään.
Just tänään sanoin vaimolle, että olen maailman kiitollisin siitä kuinka tukeva puoliso mulla on, että mulla olis varmaan jo tapahtunnu hermoromahdus jos hän ei olisi just niin paljon mun tukena kuin tarvitsen.
Onneksi nyt loppuviikon hän on palkattomalla ja ensi viikosta alkaen 6vko lomalla, joten ei ihan vaan kahdestaan olla täällä esikoisen kanssa ja saan todella levätä.
Voi, ihan kamalan rankkaa odotella että saisi pienen turvaan masun ulkopuolelle!
PoistaKunpa ne sun paikat lähtis nyt nopiasti kypsymään ja synnytys käynnistyis vaikka itsekseen! Jaksamista ja vielä kerran tsemppiä synnytykseen!
Toi on kyllä varmasti todella raskasta, en pysty edes kuvittelemaan. Varsinkin kun pahemman luokan stressaaja olen ihan ilmankin raskaushormoneita. Varmaan ne kyllä huomioi myös sun mielipiteen jos liian raskaaksi käy odottelu kotona.
VastaaPoistaEn oo koskaan tullut edes ajatelleeksi että 39. viikolla keho ei vielä olisi valmis synnytykseen. Oon aina jotenkin ajatellut että vauva lähtee syntymään silloin kun itse on valmis, mutta on siinä näköjään myös sitten tää toinenkin puoli joka valmistautuu koitokseen vielä viime hetkiä myöten!
Tsemppiä nyt jokatapauksessa ja voimia seuraavaan viikkoon!