ja matka jatkuu ensi viikkoon, sikäli mikäli pikkuinen ei päätä tehdä aloitetta syntymisen osalta. Hohhoijakkaa! Pienen pientä kypsymistä oli tapahtunut kuluneen viikon aikana, mutta ei mitään merkittävää edistystä havaittavissa. Lääkäri tarkoituksella hiukan kovakouraisemmin tunnusteli ja teki "taikojaan", sillä kohdunkaula edelleen kolmisen senttiä ja -suu kiinni ja pysyy.
Että juu, kylläpä herättää toiveita luomu synnytystä ajatellen...
Joka tapauksessa, nyt ei enää vatvota ja vitkutella, vaan käynnistysaika on ensi maanantaina 40+0.
Päivytyksen kautta mennään ja ballonkilla lähdetään liikkeelle. Minulle ballonki sopii vaihtoehtona, sillä myös vaimon synnytys käynnistettiin aikanaan (42+1) samalla menetelmällä. Ballonki on siis normaalia avautumista edistävä ja omia supistuksia stimuloiva kypsyttely-vaihe, kun ollaan kohdunkaulan ja-suun puolesta epäkypsässä tilanteessa.
Muisteltiin vaimon kanssa, että kuten minullakaan, hänelläkään ei ollut käytännössä minkäänlaisia supistuksia tullut ennen käynnistystä, jos vatsaa kovettavia harjoitussupistuksia ei lasketa. Vaimolle omia suppareita ei tullut edes ballonkin poistumista seuranneen kalvojen puhkaisun myötä, vaan koko n. 24h kestänyt synnytysprosessi mentiin läpi oksitosiinin aikaansaamien "keinotekoisten" supistusten avulla.
Olen tietysti lueskellut ilokseni ja kauhuksenikin tarinoita käynnistetyistä synnytyksistä erinäisiltä keskustelupalstoilta ja ai kamala mitä stooreja löytyy. Vaikka monta tarinaa onkin, että vauva on ollut maailmassa 1-2vrk sisällä käynnistyksen aloituksesta, on myös ihan karmeita tarinoita viikon kestävistä käynnistelyistä, keskeytyneistä yrityksistä ja hätäsektioista sun muista. Äääääshsh. Voi kuinka paljon sitä voikaan toivoa, että tulisi nyt itsestään vaikka ilman kivunlievitystä, todellakaan ei houkuttele mitään viikkoa roikkua sairaalalla epätoivoisesti yrittämässä. Ja kukapa sellaista synnytystä toivoisikaan.
Kätilö lähetti tämän päivän päätteeksi minulle lopputerveisinä, että sitten vaan kotiin reippaasti siivoilemaan ja touhuamaan, jos sillä olisi toivottu lopputulos ja vauva tulisikin itsestään. Taidankin seuraavaksi alkaa googlettelemaan hakusanoilla "synnytyksen käynnistävä kotijumppa". :D
Mieltä nosti tänään tieto siitä, että sappiarvot olivat tulleet alas lääkityksne noston myöä 20.3 -->16.3 ja maksa´-arvot olivat vain 135, joka on alin arvo mitä minulla on ollut tässä kuluneiden viikkojen aikana. Tuli parempi mieli ja levollisempi olo niin arvojen laskusta kuin siitä tiedosta, että seuraavalla käynnillä ei enää vatvota vaan ryhdytään tositoimiin.
Odottavan aika tosiaan on pitkä. Harmi, etteivät paikat olleet kypsyneet tarpeeksi käynnistystä varten, mutta hyvä, että nuo arvot olivat laskeneet! Helpottavaa on tietää, että maanantaina alkaa sitten viimeistään tapahtua.
VastaaPoistaMä olen yrittänyt jättää nuo käynnistyskertomukset (etenkin pahat sellaiset) oikeastaan lukematta. Parempi, ettei pelottele itseään liikaa etukäteen. Jos käynnistykseen menee, niin sille ei mitään voi ja sen kanssa sitten eletään oli millainen kokemus tahansa.
Olet oikeassa, yhtään kun ei voi tietää ylipäänsä miten koko synnytys etenee. Turha liikaa stressata etukäteen.
VastaaPoistaViimeisiä viedään :) Tässä aikojen saatossa tullut työn puolesta sellainen olo, et naisen keho on viisas; kun se on rasittunut jostain raskausongelmasta (tox./hepatogest.), se suhtautuu myötämielisemmin indusointiin ja käynnistykset sujuvat mukavasti. Toki jokainen keissi on yksilöllinen. Tsemppiä tulevaan! Pidetään peukkuja. Eikä tiedä jos pikkuinen vaikka päättäisikin tulla viikonlopun aikana :)
VastaaPoistaKiitos paljon sanoistasi, jollain tapaa tuli luottavaisempi olo. Paljon tässä on myös vaimon kanssa juteltu, jännityksestä ja peloista jne Loppuviimein pakko vaan antaa mennä omalla painollaan, kyllähän hän nyt joka tapauksessa tulee ulos hyvällä tai vähän vähemmän hyvällä.
PoistaNyt tänään on ainakin supistellut jo hiukan aikaisempaa enemmän ja todella toivon, että maanantaina kuulisin uutisia edes vähän kypsemmästä tilanteesta, sekin olisi jo jotain :)