Varasimme ajan alkuraskauden ultraan klinikalle 14.6 rv7+1 ja lisäksi neuvolaan ja down seulontaan ajan rv10+4. Nyt kun on jotain odottaa, tulee asiasta hiukan konkreettisempaa, vaikka vaikea tätä on silti uskoa. Meille on edelleen tulossa Toinen ja todella toivon että kaikki on parin viikon päästä edelleen kuten kuuluukin ja saadaan pikkumytyn sydänäänet kuuluviin.
Esikoinen viettää viikonloppuna yksivuotissyntymäpäiviään, ja melkein herkistyttää, kun hän on nyt innoissaan opetellut kynttilän puhaltamista, ja oppinutkin sen! Nyt sitten toistoja pitääkin tehdä, kun on niin hassunhauskaa.
Iltavillien lomassa, meillä myös harjoitellaan seisomaannousua ilman tukea. Karhukävelyasennosta hän osaa nyt nousta seisomaan ja pysyykin seisoma-asennossa melkein puoli minuuttia ennen kuin innostusjännitys ottaa vallan ja tömähdetään pepulleen hihkuen taputtamaan omalle huippusuoritukselle. Lapsen riemua on niin mahtavaa seurata, kun uutta opitaan koko ajan.
Raskaus mietityttää, oireita ei edelleenkään ole satunnaisia mahatuntemuksia ja arkoja, pingottuneita rintoja lukuunottamatta. Hiukan tuntuu että turvottaa ja se tuo vähän sellaista itseinhon sekaista tunnetta kun kovat salitreenit ei vaan saa tota vatsankasvua kuriin tulevinakaan kuukausina.
Olenkin jo valmiiksi katsellut erilaisia laser/valoimpulssi tms hoitoja, joita sitten suoritan synnytyksen jälkeen muodottomaksi tiikerikuvioiseksi muuttuneelle vatsalleni. Jotenkin tuo raskausarpivatsa on se ainoa epämielyttävä ajatus tässä koko hommassa. Synnytys ja kaikki kivut menee vielä, mutta ne arvet. Minulla on vielä sellainen ihotyyppi, että niitä aivan varmasti myös tulee ihan sama kuinka paljon lotionia mahaansa hieroo. Plääh.
Innolla silti kohti kesää, huomennahan se virallisesti alkaa, ensimmäinen kesäkuukausi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti