Tämä raskaus on salaisuus, suuri sellainen, josta emme ole kertoneet kuin kolmelle tuttavaparikunnallemme. Kahdelle heistä, naispareja molemmat, kerroimme jo yritysvaiheessa, koska he ovat olleet tukenamme jo Esikoista yrittäessämme. Oli jotenkin luontevaa hakea tukea saman tien läpikäyneistä ystävistä, joilla on asiaan syvempi ymmärrys. Kolmannelle tuttavaparille kertominen oli sattumaa. Heillä sattuu olemaan Esikoistamme 5vko vanhempi lapsi, ja he kertoivat meille uudesta raskaudesta pari viikkoa ennen kuin tämä Toisen plussa pärähti meillä testiin. Tuntui jotenkin mukavalta kertoa heille, että meidän toisillakin lapsilla tulisi olemaan n. 5vko ikäero näillä näkymin. Saas nähdä tuleeko tälläkin kertaa samaa sukupuolta ;)
Mitä tulee sitten omiin sukulaisiimme ja laajempaan ystäväverkkoon tai työkavereihin, emme ole asiasta puhua pukahtaneetkaan. Esikoisen kohdalla kaikki oli hyvin uutta ja ihmeellistä ja kerroimme jo yritysvaiheessa omille äideillemme ja muutamalle sisarelle projektistamme. Onneksi onnistuminen tuolloin tapahtui ensimmäisestä inseminaatiosta, emme joutuneet käymään läpi kysymysten tulvaa tai tai sääliä/voivottelua jos raskaus olisikin antanut odotuttaa itseään. Toisen kohdalla halusimme ja haluamme edelleen toimia eritavalla. Emme ole selkeästi tuoneet julki, kumpi meistä tulisi kantamaan jo sukulaisten paljon toivoman seuraavan vauvan. Kierrellen ja kaarrellen olemme kysyneille vastanneet, että toivomme lasta pienellä ikäerolla, mutta saa nyt nähdä koska teemme asialle jotain.
Emme osaa oikein sanoa, kuinka suurena yllätyksenä tämä nyt tulee kun suunnittelemme asian paljastavamme RV13 tienoilla. Ajattelimme järjestää pienet kesäjuhlat kotonamme ja siinä yhteydessä sitten paljastaa ilouutisen, mikäli sellaisia on NT-ultran jälkeen vielä kerrottavana.
Työpaikalla kerromme asiasta vasta lähemmäs RV20, aikaisintaan RV16 kun lomaltapaluu koittaa. Ajatuksena on, että haluamme raskauden olevan mahdollisimman varmasti etenevä, ettemme sitten joudu käsittelemään pettymystä keskenmenosta useiden ihmisten kanssa. Uuteen yritykseenkin lähteminen sujuisi mahdollisesti kivuttomammin kun ei tarvitse kerta toisensa jälkeen avata keskenmenon haavoja niin perheiden, ystävien kuin vielä työkavereidenkin kanssa.
Toivottavasti kyytiläinen nyt pysyy silti matkassa, liikaa ei sovi huolehtia, pitää nauttia <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti