Ei yhtä ilman toista, toista ilman kolmatta, ja nyt neljättä jo kaivataan perheeseemme.
Esikoisemme yksivuotis syntymäpäivä häämöttää ja vauvakuume kasvaa kasvamistaan. Jo alusta alkaen oli selvää, että lapsia toivomme useamman ja ensimmäiselle sisarusta pienellä ikäerolla.
Vahinkoja naisparille nyt vaan ei oikein pääse sattumaan, ja siksi oli käännyttävä lapsettomuusklinikan puoleen. Toiveissa Toinen, samanmoinen.
Biologisen lapsen synnyttäminen ja saaminen on meille molemmille asia jonka haluamme kokea, mutta tietyllä tapaa itse raskauteen suhtaudemme erilailla. Toiselle meistä, raskaus on pakollinen paha saadakseen nähdä millaisen mukulan sitä omilla geeneillä saakaan aikaiseksi. Toiselle taas raskaus itsessään on osa kokemusta. Se, kumman vuoro tulisi olla ensimmäinen koekaniini, päätettiin puhtaasti taloudellisista syistä ja elämäntilanteeseemme pohjaten.
Toisen kierroksen päätimme aloittaa jo esikoisemme ollessa vasta n. puolivuotias, syksyllä 2015. Kävimme suunnittelukäynnillä samalla klinikalla kuin Esikoisemme kohdalla ja aloitimme kierronkartoituksen. Pakollisten labranäytteiden ja ovulaatiotikuttelun ohella oli kuitenkin tutkittava muutakin. Toisen biologisella äidillä olevan synnynnäisen sydänsairauden tutkiminen raskauden esteenä veisi usean kuukauden. Olimme siis päättäneet alustavasti, että Toisen kantaja on eri kuin Esikoisen.
Muutaman kk kardiologilla ja magneetti- ja ultraäänikuvissa juoksun jälkeen, yleiskunto todettiin ikäryhmässä keskivertoa paremmaksi sydänviasta huolimatta ja raskaudelle sekä normaalille alatiesynnytykselle ei nähdä estettä. Kaikki tutkimustulokset toimitettiin klinikalle, ja matka saattoi alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti