Kaksiviikkoinen ystävämme

Aika juoksee kuin siivillä, ja synnytys tuntuu jossain määrin jo melko kaukaiselta tapahtumalta. Tokihan se vielä on kirkkaana mielessä, mutta sen verta on ehtinyt tapahtunutta makustelemaan, että jäi kyllä oikeasti hyvät fiilikset. Loppupeleissä, ei ollut niin paha, eikä oikeastaan sattunut niin paljoa. Jotenkin etukäteen ajattelin, että synnytys olisi joku elämäni kivuliain kokemus, Ok, näin ehkä olikin, mutta samalla se oli myös yksi ikimuistoisimmista ja tärkeimmistä kokemuksistani.
Tavallaan varmasti osa toipumista kun "aika kultaa muistot". :)

Noin muutenkin toipuminen on mennyt hyvin, ja episotomiahaava on lähes kokonaan parantunut jo. Lopulta raskauden aikana minulle tuli 12,5kg ja punnasin itseni huvikseen sairaalalla ensimmäisen vuorokauden jälkeen, 5kg oli jäänyt synnytyssaliin. Synnytys kuitenkin oli kokemuksena sen verta rankka, että lihakset tuntuu tosi voimattomilta ja alkaa helposti kolottaa tai puutuu, ikäänkuin ne olisi jotenkin shokissa. Jälkivuotoa ei enää juurikaan ole ja vatsakin on palautunut niin hyvin, että on enää alkuraskauden pikku kumpua muistuttava löysähkö "etureppu" tuossa jäljellä. Eiköhän sekin siitä kesää kohti kiinteydy, kun uskaltaa taas lähteä vatsalihaksia treenaamaan. Varmaan nyt kk ainakin saa olla ihan levolla kroppa ennen kuin salille kuitenkaan lähden. Sen kyllä huomaa kropassa muutenkin, että muutaman kk salitauko on takana, sillä selkä alkaa nyt särkemään helpommin. Myös tämä ulkoilun puute tässä synnytyksen jälkeen vähän harmittaa. Säät on ollut niin loistavat, mutta ei ole oikein kärsinyt kävellä juuri tuon haavakohdan kerätessä painetta verenkierron vilkastuessa, vähän inhoittavan tuntuista. Tänään kyllä on sen verran leutoa, että voisi jopa lähteä lähikauppaan kävellen --> "Kesäkuntoon 2017"

Voisin vielä palata tuohon synnytyksen jälkeiseen sairaala-aikaan. Maito tosiaan nousi hyvin ja vauva lähti heti reippaasti syömään. Syntymän päivänä 1.2 saimme illalla lähiperhettä vierailulle ja vaimo tuli myös esikoisemme kanssa useammaksi tunniksi sairaalalle pitämään seuraa. Ikäväksemme, esikoiselle puhkesi korvatulehdus ja kuume heti samana iltana, ja ei tullut luonnollisesti kyseeseenkään enää että he olisivat tulleet sairaalalle enää seuraksi. Pääsimme vauvan kanssa kuitenkin kotiin jo 3.2 perjantaina vauvan ollessa 2,5vrk ikäinen, kun paino oli hyvin nousussa ja vauva oli reipas ja voi hyvin. Lääkärin tarkistuksessa vauvan bilirubiiniarvot olivat aika korkealla ja sovimme valmiiksi sunnuntaille kontrolliajan.
Kotiuduttuamme vauva söi kyllä hyvin, mutta oli kovin uninen ja omaan silmään alkoi tuntua, että vauva kellertää kyllä aika tavalla. Samana perjantaisena iltana soitinkin jo takaisin Kättärille, että haluamme tulla jo seuraavana aamuna kontrolliin, ihan oman mielenrauhan vuoksi. Heti lauantaina 4.2 klo12 oltiin verokokeissa, ja oma vaisto todella osui oikeaan. Vauvan bilirubiiniarvot olivat jo nousseet melko reippaasti, ja meidät otettiin osastolle sinivalohoitoon, alustavasti 1vrk ajaksi.
Vauva ei tykännyt yhtään sinivalosta ja ensimmäine n 6h oli käytännössä lohdutonta itkua, hyssyttelyä, maratonimetystä, sinivalon kanssa pelleilyä ja hyvin väsyttävää henkisesti. Iltaa kohden minulle tuli valtava päänsärky jatkuvasta sinivalosta ja yöllä minulle nousi kuumetta. Onneksi vauva malttoi alkukankauksien jälkeen maata rauhallisemmin valoissa ja sain itsekin levättyä. Hoito toimi hyvin, ja sunnuntaina 5.2 saimme klo 17 kotiinlähtöön luvan. Bilirubiiniarvojen kontrolliaika sovittiin tiistaille 7.2.
Kotona kuume taas nousi sunnuntai iltana ja päätimme vaimon kanssa, että ennen seuraavaa vkl emme ota vastaan yhtäkään vierasta. Oli vähän liikaa sairastupameininkiä, ja oli tärkeää, että vaimo nyt edes pysyisi terveenä ja jaksaa kaitsea sekä minua että esikoista.

Pari viikkoa synnytyksestä on nyt kulunut ja neuvolatädin kotikäynti oli tänään. Kohtuni on hienosti supistunut, tuntuen enää hyvin vähän alhaalla. Pienokainen on myös kerännyt todella hienosti painoa syntymäpainostaan 3604g. Normaalisti tavoitehan olisi saavuttaa syntymäpaino 2vko ikään mennessä, ja tämä tavoite todellakin täyttyi, kun vaa'an lukemat näyttivät 4030g ! Tänään päätimme alkaa pumppaamaan paineita pois tisseistä ennen imetystä, sillä maitoa tulee niin paljon, että vauva röyhtäilee kovasti ja haukkaa välillä vähän liiankin kanssa ilmaa sekaan, mikä pistää kiukuttamaan. Vaimo voi sitten pullosta syöttää maidot jossain välissä :)

Vauva on nukkunut yöt hyvien syöminkien myötä mielestämme oikein hyvin. Vauva tankkaa iltaisin klo 21-23 välillä vain pienillä tauoilla ja sillä aikaa vaimo hoitaa esikoisen nukkumaan. Pääsemme vaimon ja vauvan kanssa unille 23:30 ja vauva herää syömään 2:30-03 välillä ensimmäisen kerran. Toinen herätys on 5:30-06 välillä ja esikoinen herää siinä 08 aikoihin ja vauva herää siinä ennen 09, jolloin sitten kaikki jo nousemme ylös. Eli vain 2 herätystä yössä ollut tähän asti käytännössä joka yö!  :)
Päiväsaikaan klo09-11 välillä vauva tankkaa kovasti ja 11-13 nukkuu enimmäkseen. Siinä sitten taas tankkaillaan ja vähän seurustellaan, jonka jälkeen 15-17 vauva vetelee yhteen putkeen päikkäreitä samaan aikaan kuin esikoinenkin, joka menee päikkäreille klo 14 tienoilla. 18-21 on vähän sellaista valvoskelua, lyhyitä unia, tissittelyä ja taas vähän unta, ehkä päivän kiukkuisin hetki ajoittuu tähän alkuillan kolmituntiseen. Muutoinkin vauva on esikoiseen verrattuna tomerampi ja ehkä vähän tulisemman luonteen omaava. Kiukustuu nopeasti, mutta toisaalta rauhoittuukin melko pian. Eilen illalla oli ensimmäinen pidempi kiukkukohtaus, kun vatsassa selkeästi oli iso röyhtäys kiusaamassa ja vauvalla meni hermot. Vähän jo ehdittiin manaamaan, että mitäköhän yöstä tulee, mutta niin hän taa veti tuttuun tyyliinsä sikeät unet parilla heräämisellä, kuten aikaisempinakin öinä. Voi kumpa tämä tapa hänellä jatkuisi vastaisuudessakin, kyllä hyvät yöunet on aivan ehdottomasti kaikkien jaksamisen kannalta tärkeät. :)

Semmosia kuulumisia täältä, kevät tulee ja hyvillä fiiliksillä sitä kohti! Ensi viikolla asuntomme menee myyntiin ja ennen kesää pyrimme löytämään uuden tönön johon asettua :)