Peppuli 1 month old

Ihana prinsessa, nyt jo viitisen kiloa ja ainakin 55cm rakkautta on valloittanut meidän sydämmet <3
Nyt hän on jo kuukauden vanha!
Ihmettelee ympäristöään, ääntelee omituisuuksia, kakkaa ja syö aina kun mahdollista.
Hän nukahtaa aina autoon tai silloin kun Kaija Koon laittaa soimaan. :D
Ei voi olla mitään ihanampaa, ei ketään suloisempaa, ihan paras kaveri kaikkeen.

Ollaan ehditty reissilemaan jo muutama päiväreissu mm. Porvooseen ja Tampereelle Näsinneulaa ihmettelemään. Käytiin Pride-puistojuhlassa, kavereiden terassin avajaisissa ja vielä olisi Ruotsinreissua, häät ja mökkeilyä edessä tälle kesälle.
Kotijumppakin toimii hyvin kun vauva sylissä kyykkää ja pyykkien viikkauksesta tai kitinäkohtauksista saa viihdettä kun pistää tanssiksi. Koirat nauttii pitkistä kävelylenkeistä, ja minä kotivaimon kokkauksista ;)

Vauvan kanssa oikeastaan tähän asti kaikki on mennyt lähes samalla tapaa kuin ennenkin, mitä nyt välillä vähän väsyttää, ja lähtöjen yhteydessä kamojen pakkailussa nyt vaan menee vähän enemmän aikaa :D Silti imettää voi terassilla, vaipan vaihtaa autossa parkkiksella ja helpostihan tuo mukana kulkee. Kun vaan ottaa sen asenteen, että vauva on nyt osa meidän tiimiä, ja meidän uusi matkakumppani tässä elämässä. Sillä niinhän hän on, meidän uusi ystävä, ihana pienen pieni iso pikku pikku iso Peppuli <3

Nimi on melkein päätetty, ristiäiskutsut ei vieläkään ole postissa. Hups :D

Niin ne päivät lentää-ää-ää...

Ei vieläkään, odottavan aika todella on pitkä! En tiedä koskaan, onko odottamisen ”tuska” ollut näin piinaava. Sitä yrittää keksiä jos mitä tekemistä ja puuhaa, ajantappoa. Töihinkin jäin vielä täksi viikoksi, sovin esimiehen kanssa, ettei lomaa tarvitse aloittaa ennen kuin vauva syntyy, ja jään sitten vain tekstari-ilmoituksella lomalle jos lähtö tulee kesken viikon. Hieno juttu kun työnantaja joustaa niin paljon! Ylihuomenna aion kuitenkin jo lomailla. Puuduttavaa olla töissä, ei tästä enää meinaa oikein tulla mitään kun pää oli menossa lomalle jo viime viikonloppuna.

Mutta pikku matti/maija myöhänen se nyt antaa odotuttaa itseään. Flunssa on onneksi kerinnyt parantua jo omalta osalta, mutta vaimolle se ikävästi puhkesi myös ja olo on selkeästi jo tukala. Henki ei kulje kunnolla, nukkuminen on mitä on kun on ihan tukossa ja sitten kun on nukahtamaisillaan niin tulee taas vessahätä kun vauva painaa rakkoa. Huomenna on neuvola, ja oletettavasti laitetaan lähete sairaalaan yliaikaiskontrolliin (toivottavasti jo perjantaille saataisiin aika, pääsisin vaimon mukaan). Siellä sitten pitäisi kai sitä käynnistämistä ajoitella, onhan tänään jo 41+0 kuitenkin.
Eilen juuri keskusteltiin, että saisi meidän molempien puolesta käynnistää vaikka heti perjantaina, ei tätä odottamista oikein meinaa enää jaksaa.
Odotellessa on tullut pohdittua myös muita tulevaisuuden haaveita, ensi syksyä, opiskelujen aloittamista, toista vauvaa ja kaikenlaista. Tämäkin kaikki varmasti työnnetään kesäksi sivuun kun vauva vie kaiken huomion, mutta onhan se aina hyvä olla haaveita ja tavoitteita ja unelmia J

... en mitään saa aikaan, enkä tahdokaan, kaikki ees-taas turhaa soutoa on. Ilman sua kaikki outoa on.

Due date

Tänään se on: laskettu aika, 40+0, due date! Sen kunniaksi sairastuin kunnon räkäflunssaan ja vaimokin niskuttaa, ja vauva, no se vielä antaa odottaa itseään. Tässä vaiheessa ihan hyvä, ennen kaikkea siksi, ettei varsinkaan tukihenkilöllä ole asiaa synnytyssaliin sairaana! Jotenkin ironisin paska kohtalo olisi, että ei pääse seuraamaan esikoisen syntymää tai olemaan vaimon tukena kaiken odotuksen jälkeen. Saatika, jos tartutan vaimonkin ja joutuu sairaana synnyttämään.
Tästä syystä, tänään meillä makoillaan ja kerätään voimia ja toivotaan ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, ettei vauva ihan juuri nyt päättäisi tulla.

Supistuksia tule joka päivä, enemmän niitä harjoitussuppareita, mutta öisin myös hiukan kivuliaampia. Kuitenkin, täysissä voimissa vielä, eilen tuli tehtyä monta tuntia illalla puutarhahommiakin, ja se käy ihan työstä tuolla kyykkiä, kaivaa ja kuopsuttaa.

Ollaan myös ehditty tässä haaveilemaan kesäloma-aktiviteeteista, vaikka tuntuukin samalla vähän turhankin optimistiselta lähteä mitään suunnittelemaan, kun vauvasta ei voi ollenkaan tietää miten kaikki lähtee sujumaan.
Tästä syystä voipi olla, että tänä kesänä ollaan hyvin paljon ihan vaan kotona ihmettelemässä pientä ihmistä, kyllä sitä mökkeilemään jne ehtii ensi kesänäkin ;)

Erilaisia tarinoita

Reilu viikko sitten postilaatikosta tipahti kirja, Sateenkaaren Alla, jonka olin jo ennakkoon tilannut iltalukemiseksi. Olemme kohta molemmat lukeneet kaikki kirjan tarinat ja seuraavaksi kierrätän kirjaa sukulaisilla ja työporukassa, pienesti myös pyrkimyksenä avata muillekin sitä, kuinka niitä lapsia sateenkaariperheissä oikein tehdään ja miten monimuotoisia perheitä Suomessa onkaan.

Viime aikoina kun olen myös leskellut muiden blogeista inseminaatio ja keinohedelmöityskertomuksia on muutama asia jäänyt mietityttämään. On käynyt luetun perusteella selväksi, että eri klinikoilla todella on hyvin erilaisia toimintatapoja, joka on kyllä tullut jo meidän oman matkan alkutaipaleella todettua. Yksi iso eroavaisuus liittyy inseminaatioiden ajoittamiseen.
VL klinikalla jolla asioimme, painotettiin kaikkien hoitojen suhteen luonnonkiertoa ja lääkkeettömyyttä. Mikäli ovulaatio tulisi normaalisti (eli sen pystyy tikuttamaan ja inssitilanteessa tehtävässä ultrassa nähdään ovistestin "hälyttäneen" oikeassa kohtaa) ja follikkelit kasvavat kuten kuuluukin, ei syytä irroituspiikkeihin tai follikkelien kasvua stimuloiviin hormooneihin ole.

Meidän tapauksessa, ovulaatiota(=munasolun irtomista munarakkulasta) tikutimme kahdessa kierrossa ennen varsinaista inssiä apteekin ovulaatiotesteillä, ja se tuli aina 13-15 vrk sisällä kuukautisten alkamisesta sen pohjalta mitä tikutettiin ovulaatiota. Ensimmäisen inssin kierrossa aloitimme ovulaation metsästämisen kp 10 illalla, ja kp12 aamulla ovulaatiotesti näytti haaleaa viivaa ja tummempaa ovulaatiota tarkoittavaa illalla. Seuraavana aamuna viiva oli edelleen näkyvissä vielä hiukan haaleampana ja soitimme klinikalle. Vielä samana päivänä toimitettiin ensimmäinen inseminaatio ja follikkeli oli n.20mm kokoinen luomukierrolla, positiivisen ovulaatiotestin jälkeen n. 16h sisällä.
Tässä pieni tietoisku siitä, miten ovulaatiotesti toimii ja miten siihen tulisi reagoida:

 

Testit ovat vasta-ainetestejä lutenisoivalle hormonille eli LH:lle. Markkinoilla on myös testejä jotka reagoivat LH:n lisäksi estradioli hormoniin (esim. Clearbluen hedelmällisyysmonitori).

Lutenisoiva hormoni on tarkka merkki ovulaatiosta. LH:n pitoisuus nousee virtsassa noin 24 tuntia ennen ovulaatiota, tässä on kuitenkin voimakasta vaihtelua ja LH saattaa kohota 16 -48 tuntia ennen ovulaatiota. Tämän vuoksi, jos raskaus on toiveena on syytä olla yhdynnässä välittömästi positiivisen tuloksen jälkeen.

Ovulaatiotestien herkkyys vaihtelee 20-40 miu/ml ja naisen LH-arvo on huipussaan normaalisti väliltä 15-80miu/ml. Ennen ovulaatiohuippua LH taso on 3-12miu/ml. Tästä voidaan päätellä, että jos käyttää markkinoiden epäherkintä testiä ja hormonitasot ovat matalat, vaikkakin vielä normaaliksi luokiteltavat, ei positiivista tulosta saa. Tämä ongelma ratkeaa yleensä sillä, että testi vaihdetaan herkempään. Vaikka testi ei olisi selkeästi positiivinen (esim. em. syystä) voi ovulaatio silti tapahtua. LH huipun kohdalla hormonin määrä elimistössä on noin 10 kertaistunut normaalista, joten testillä haetaan voimakasta 10 kertaista nousua hormonin määrässä. Tämä voi toisilla naisilla olla vain lähes saman vahvuinen viiva, kuin kontrolliviiva.
Toisaalta herkkien testien ongelmana saattaa olla se, että tulos on positiivinen useamman päivän ajan, tällöin on vaikeaa tietää, milloin todellinen huippu tapahtuu. Jos testi on positiivinen usean päivän, on suositeltavaa vaihtaa epäherkempään testiin.

 

Positiivisen tuloksen tultua, ovulaatio on tapahtumassa 16-48 tunnin kuluessa. Jos raskaus on toiveena, yhdynnässä olisi hyvä olla heti positiivisen tuloksen saamisen jälkeen.

 (lähde: kotitesti.fi )

Tuoreessa spermassa olevat siittiöt voivat munajohtimessa säilyä hengissä jopa 4vrk, mutta pakastuksesta sulatetut siittiöt eivät ole yhtä sitkeitä. Suorastaan ihmettelenkin joissakin blogeissa lukeamiani juttuja, joiden mukaan inseminaatio on ilmeisesti jo suoritettu, vaikka ovulaatiota ei vielä ole tullut ja munasolua on irroituspiikillä kypsytetty ja irroitettu ja täten luotu ikäänkuin "keinotekoinen ovulaatio". Pregnyl irroituspiikin vaikutusaika on kuitenkin jopa vuorokausi ellei puolitoista, ja ovulaatiotesti plussa ei vielä indikoi itse munasolun irtoamista, vaan sitä, että ovulaatio tapahtuu plussatestiä seuraavien2-3 vuorokauden aikana. Jos siis inseminaatio tehdään päivää ennen positiivista ovulaatiotestiä, voi olla, etteivät siittiöt selviä ovulaatioon ja munasolun irtoamiseen asti.

Ideana inseminaatiossa on laittaa 24h sisällä positiivisesta ovulaatiotestistä sulatetut siittiöt suoraan munanjohtimeen odottamaan irtoavaa munasolua joka irtonee alle 24h sisällä inseminaatiosta tällä ajoituksella. Tosin sanoen, ajatellaan että 48h sisällä ovisplussasta munasolu on munanjohtimessa samaan aikaan kun mahdollisimman tuoresulatetut siittiötkin.

Tottahan toki, sitä haluaa luottaa omien lääkäriensä ammattitaitoon, mutta olen myös sitä mieltä, että ei kannattaisi heti alkaa hormooneilla häiritsemään luonnon omaa kiertoa, vaan ovista pitäisi yrittää tikutella erilaisilla testeillä niin, että sen ajoittaminen onnistuu optimaaleimmin. Hormoonipistoksia tulisi käyttää vasta sitten, kun todetaan ettei ovulaation tikutus onnistu millään testillä tai että munasolut eivät kypsy tarpeeksi isoiksi tms.

Pohdin näitä asioita osaksi myös tulevia lapsen yritys kertoja varten. Jossain vaiheessa kun pikkusisaruksen kaipuu kasvaa, sitä haluaa ottaa asioista kunnolla selvää ja miettiä sitä, mikä toimintamalli itselle on hoitojen suhteen paras.


Millaisia syitä tai selityksiä tai suosituksia teidän lääkärinne ovat antaneet tietyille hoitotoimenpiteille?

On se vaan niin...

... jännittävää tää koko touhu, odotus ja oireiden ihmettely.
Olotilat alkaa ollamelkosen tukalat ja painetta tuntuu vähän joka sopessa. Huomenna olisi taas neuvola, saas nähdä mitä ne siellä sanoo. Ainakin vauva on ovasti laskeutunut ja askel painaa, suppareita tulee päivittäin.
Toisaalta, eihän tuokaan vielä mitään merkkaa, saatetaan hyvinkin odottaa vielä pari viikkoa pikku piiperoista.

Edit 19.5 : Neuvolassa kerrottiin, että vauva on kyllä laskeutunut, mutta pää vielä liikkuu hiukan, eli ei ole kunnolla kiinnittynyt. Odotellaan vaan ja vaan :)

Supistuksia ja sairaalavierailuja

Pitkään pohdimme ja lähes väännimme aiheesta, mikä on tuleva synnytyssairaala? Lopulta päätimme käydä vierailemassa kahdessa eri synnytyssairaalassa ja tehdä ratkaisun sitten vierailujen perusteella.
Vierailulla ensimmäisessä vaihtoehdossamme oli parhaillaan käynnissä vastasyntyneiden vierailuaika, ja voi että mitä pieniä myttyjä siellä näkyi. Niin söpösiä, ja pikkuisia, että meinasi hormonimyllerryksessä itku tulla. Meille näytettiin ammehuone, synnytyshuone, normaalit huoneet ja perhehuone, keittiö ja oleskelutilat ja tukihenkilöille tarkoitettu jääkaappi.
Sairaala oli mukavan rauhallinen, pieni ja intiimi paikka, ja todellakin konkretisoitui se, että pian on meidän vuoro.

Toinen vierailu olikin ennemminkin synnytykseen valmentava (liki kahden tunnin!)infotilaisuus kuin varsinaisesti kierros sairaalassa, ja emme päässeet näkemään muuta kuin synnytyssalin. Asiat joita läpi käytiin, olivat käytännössä samoja, kuin neuvolamme perhekerhon valmennuksessa oli käyty. Näin jälkikäteen emme olisi siis tuohon "esittelyyn" menneet lainkaan, jos olisimme tienneet, ettei mitään paikkoja juurikaan esitellä.
Mutta tulipahan käytyä nyt silti, vaikkei vieläkään ole 100% selvää kumpi valikoituu synnytyssairaalaksi.

Jos lasketaan, että viimeistään 42+0 on käynnistyksen aika jos yliajalle menee, niin matkaa on jäljellä enää kuukausi!

Kuten tuossa jo mainittu, olemme käyneet kevään mittaan kolme kertaan kotikuntamme terveyskeskuksessa järjestetyssä perhevalmennuksessa. Paikalla on lisäksemme ollut keskimäärin kymmenen muuta pariskuntaa, ja kaikilla LA ajoittunut huhti-kesäkuu akselille. Valmennuksessa on muutama sana tullut muidenkin parien kanssa vaihdettua ja se on poistanut paljon epätietoisuudesta johtuvia pelkoja joita odotusaikaan, synnytykseen ja pienen vauvan kanssa pärjäämiseen on liittynyt enemmän tai vähemmän tässä matkan varrella.
Suosittelen ehdottomasti, ja jos ei muusta, niin siitä syystä, että tuleepahan muillekin ihmisille tietoisuuteen selvemmin, että meitä todella on heidänkin kotikunnassaan, sateenkaariperheitä nimittäin.
Tottakai, perhevalmennuksen etu on ollut myös se, että se on stimuloinut entisestään meidän välistä keskustelua ja todella tuntuu, että tätä vauvaaihetta on pyöritelty lukemattomilta eri kanteilta. Jännitys on vaihtunut synnytyksen odotukseksi, pian meidän pikku peppuli syntyy <3

Babyshower!

Järjestin odottavalle vaimolleni yllätykseksi yhdessä hänen ystäviensä ja perheidemme kanssa Babyshower juhlat lauantaina 4.4.2015.
Juhlien järjestämisen aloitin jo hyvissä ajoin, pari kk aikaisemmin, ja todella olen yllättynyt kuinka hyvin salaisuus onnistuttiin pitämään ihan juhlapäivään asti!
Babyshower kutsut ovat alkujaan ymmärtääkseni Amerikkalainen perinne, jossa juhlistetaan aina naisen ensimmäistä raskautta.

Päivä alkoi aamusella aamupalalla ja vein 11 aikaan päivän sankarin lahjaksi ostamaani kasvo- ,jalka- ja käsihoitoon läheiseen kauneushoitolaan. Tällä tavalla saatiin pelattua 2 tuntia aikaa koristeluun ja kattauksiin ja esillepanoon. Koristelut tein yhdessä ystäväni kanssa edeltävinä päivinä vanhempieni luona askarrellen, vaimon sisaret, äiti ja ystävät hoitivat ruokapuolen valmistelut ennakkoon. Minun sisareni tulivat meille kotiin tekemään loppuhetken siivouksia ja kattaukset ja ottamaan vieraita vastaan. Kaikki sujui todella ripeästi tuon 2 tunnin aikana kun kaikki ehdittiin saamaan paikalla valmiiksi, ennen kuin kävin noutamassa vaimon hoidoista vastaanottamaan yllätyksensä.

Juhlissa paikalla oli kymmenkunta ystävää ja naispuolisia perheenjäseniä. Muutama ystävä ei päässyt, mutta osallistuivat silti ihanilla lahjoilla muistaen. Ohjelmistoon kuului hyvän ruuan ja yhdessäolon lisäksi mm.mahanympäryksen arvausta, "toivotus-kortit"-äidille, johon annettiin veikkaus syntymäajasta -pituudsta ja -painosta, sekä nimiehdotukset tyttö ja poikavauvalle. Lisäksi korttiin kirjoitettiin toivotus tai tsemppi tulevaisuudelle. Yllätysnumerona sisareni ja ystäväni olivat järjestäneet vauvaruokien maisteluvisan minulle ja vaimolleni, minä voitin ;) ! Lahjoja vaimo ja vauva saivat hirmuisesti, muutamina niistä mainittakoon survuival-box, perhevalokuvaus lahjakortti ja tietysti söpöjä vaatteita. Illemmalla teimme vielä muutaman iltan asti jääneen ystävämme kanssa vaimolleni masukipsin, mikä oli oikeasti ihan valtavan hauskaa puuhaa. Vieraat tekivät juhlien aikana myös kauniita origameja, joita olisi tarkoitus liimata masukipsin koristeeksi kun se kuivuttuaan laitetaan kehyksiin.

Super iloinen saa olla kaikesta vilpittömästi tarjotusta avusta, jotta saatiin niin mahtavat yllätysjuhlat onnistumaan. Vaimo oli todella otettu juhlista ja minä hyvin tyytyväinen, tietysti <3

Vielä hetken aikaa...

... vaan malttaisiko odottaa?

Melkein valitsimme jo vaatteet joissa vauva tuodaan kotiin. Näinä hetkinä pitäisi kuulemma alkaa miettimään sairaalakassia. Kun päättäisi ensin sen sairaalan, missä haluaa synnyttää.

Vielä on matkaa kohti laskettua aikaa, pikkuisen reilu 7 viikkoa. Mihin kaikki viikon on hurahtaneet? Sitä todella ymmärtää 9kk merkityksen, henkisen valmistautumisen osalta etenkin.

Yritys vaihtui odotukseksi

Niin siinä vain kävi, meillä oli uskomattoman hyvä tuuri ja puolisoni tuli raskaaksi ensimmäisestä inseminaatiosta. Miljoonista siittiöistä yksi löysi perille ja matka kohti vauvan odotusta saattoi alkaa.
Jatkossa tämä blogi kertoo meidän kokemuksistamme odotusajalta ja tulevana vauva-aikana. Harrastuksistamme ja ihan tavallisesta elämästä, pienessä suuressa perheessämme.

Meidän matkamme kohti kolmen hengen perhettä alkoi puolisen vuotta sitten.
Ensimmäisen kerran raskaudesta varmistuimme 12.9 perjantaina kun puolisoni soitti mulle aamulla töihin, että raskaustesti näyttää plussaa. Tuli ihan kyyneleet silmään, aivan mahtavaa, epätodellista. Lauantaina 13.9.2014 aamulla vielä tarkistettiin ClearBluen digitaalisella raskaustestillä, että totta se on, raskaana ollaan!
Siitä alkoi piinaava odotus kohti varhaisultraa, johon ehdottomasti haluttiin mennä. Pienen alkion sydämmen äänet kuuluivat hienosti kun raskausviikkoja oli täynnä 6+5.

Kun 12 vko ultra Kätilöopistolla Helsingissä tuli ajankohtaiseksi, laskettu aika  pysyi ennallaan ja kaikki oli sikiöllä hyvin. Niskaturvotus normaali.

Isäinpäivänä 2014 vihdoin paljastimme myös minun isälleni tiedon raskaudesta ja voi sitä riemun määrää. Iskä alkoi ihan itkemään, niin onnellinen se on meidän puolesta! Tämä laspenlapsi todella on odotettu! Lupasi meille kunnostuttaa perintöpinnasängyn ja on hyvin onnellinen kun me se halutaan muutenkin ottaa käyttöömme.
Jouluaattona 2014 paljastettiin Isoäidille ja Enolle ja viimein tammikuun alussa myös Mummille tämä raskaus. Puolison sukulaisille asia selvisi vuodenvaihteessa, kun teimme reissun heidän luokseen Pohjois-Suomeen. Etenkin minun Mummi oli hyvin kiinnostunut tietämään vauvan sukupuolen, joka meille selvisikin 9.1.2015 21+2 rakenneultrassa. Puolisonkin suvussa ihmetystä ja onnen kyyneleitä riitti. Ihanaa on tietää, että lapsemme syntyy rakastavaan perheeseen joka käsittää muutakin kuin meidät vanhemmat.

Matkaa on vielä jäljellä reilu 10 viikkoa laskettuun aikaan. Puolisolla alkaa jalat turvota, mutta omien sanojensa mukaan jaksaa vielä ihan Ok töissä. Onneksi on päässyt huomattavasti kevyempiin töihin.
Masu on valtavan kokoinen ja vauva on todella vilkas. Vielä ei ole ollut päivää, jolloin vauva ei olisi liikkunut. Edellisessä neuvolassa viikolla 7/2015, saimme tietää, että vauva on jo pää alaspäin, mutta kohdunkaula on sen verran pitkä, että melko iso lapsi saattaisi olla tulossa ja ei ainakaan ihan lähiaikoina vielä.
Toistaiseksi, nyt siis RV 29+1, ei ole ollut supistelua, mikä on tietysti hyvä. Sokerirasitustestit on normaalit ja ainoastaan rautatabletteja pitää syödä hiukan alhaisen hemoglobiinin takia. Meidän puolestamme vauva saa muhia masussa vielä ihan rauhassa!
Enää 3 viikkoa töitä jäljellä, jonka jälkeen vietämme ensin viikon mittaisen talviloman ja sen jälkeen puoliso pitää pari viikkoa kesälomia joiden perään aloittaa äitiysloman 13.4.2015.

Hurjaa! Enää 2,5kk ja meidän pieni mytty lienee jo maailmassa <3 <3 <3 Aika on mennyt niin nopeasti, ja samaan aikaan niin hitaasti.

Ihanaa, meille tulee vauva! <3