Niin siinä vain kävi, meillä oli uskomattoman hyvä tuuri ja puolisoni tuli raskaaksi ensimmäisestä inseminaatiosta. Miljoonista siittiöistä yksi löysi perille ja matka kohti vauvan odotusta saattoi alkaa.
Jatkossa tämä blogi kertoo meidän kokemuksistamme odotusajalta ja tulevana vauva-aikana. Harrastuksistamme ja ihan tavallisesta elämästä, pienessä suuressa perheessämme.
Meidän matkamme kohti kolmen hengen perhettä alkoi puolisen vuotta sitten.
Ensimmäisen kerran raskaudesta varmistuimme 12.9 perjantaina kun puolisoni soitti mulle aamulla töihin, että raskaustesti näyttää plussaa. Tuli ihan kyyneleet silmään, aivan mahtavaa, epätodellista. Lauantaina 13.9.2014 aamulla vielä tarkistettiin ClearBluen digitaalisella raskaustestillä, että totta se on, raskaana ollaan!
Siitä alkoi piinaava odotus kohti varhaisultraa, johon ehdottomasti haluttiin mennä. Pienen alkion sydämmen äänet kuuluivat hienosti kun raskausviikkoja oli täynnä 6+5.
Kun 12 vko ultra Kätilöopistolla Helsingissä tuli ajankohtaiseksi, laskettu aika pysyi ennallaan ja kaikki oli sikiöllä hyvin. Niskaturvotus normaali.
Isäinpäivänä 2014 vihdoin paljastimme myös minun isälleni tiedon raskaudesta ja voi sitä riemun määrää. Iskä alkoi ihan itkemään, niin onnellinen se on meidän puolesta! Tämä laspenlapsi todella on odotettu! Lupasi meille kunnostuttaa perintöpinnasängyn ja on hyvin onnellinen kun me se halutaan muutenkin ottaa käyttöömme.
Jouluaattona 2014 paljastettiin Isoäidille ja Enolle ja viimein tammikuun alussa myös Mummille tämä raskaus. Puolison sukulaisille asia selvisi vuodenvaihteessa, kun teimme reissun heidän luokseen Pohjois-Suomeen. Etenkin minun Mummi oli hyvin kiinnostunut tietämään vauvan sukupuolen, joka meille selvisikin 9.1.2015 21+2 rakenneultrassa. Puolisonkin suvussa ihmetystä ja onnen kyyneleitä riitti. Ihanaa on tietää, että lapsemme syntyy rakastavaan perheeseen joka käsittää muutakin kuin meidät vanhemmat.
Matkaa on vielä jäljellä reilu 10 viikkoa laskettuun aikaan. Puolisolla alkaa jalat turvota, mutta omien sanojensa mukaan jaksaa vielä ihan Ok töissä. Onneksi on päässyt huomattavasti kevyempiin töihin.
Masu on valtavan kokoinen ja vauva on todella vilkas. Vielä ei ole ollut päivää, jolloin vauva ei olisi liikkunut. Edellisessä neuvolassa viikolla 7/2015, saimme tietää, että vauva on jo pää alaspäin, mutta kohdunkaula on sen verran pitkä, että melko iso lapsi saattaisi olla tulossa ja ei ainakaan ihan lähiaikoina vielä.
Toistaiseksi, nyt siis RV 29+1, ei ole ollut supistelua, mikä on tietysti hyvä. Sokerirasitustestit on normaalit ja ainoastaan rautatabletteja pitää syödä hiukan alhaisen hemoglobiinin takia. Meidän puolestamme vauva saa muhia masussa vielä ihan rauhassa!
Enää 3 viikkoa töitä jäljellä, jonka jälkeen vietämme ensin viikon mittaisen talviloman ja sen jälkeen puoliso pitää pari viikkoa kesälomia joiden perään aloittaa äitiysloman 13.4.2015.
Hurjaa! Enää 2,5kk ja meidän pieni mytty lienee jo maailmassa <3 <3 <3 Aika on mennyt niin nopeasti, ja samaan aikaan niin hitaasti.
Ihanaa, meille tulee vauva! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti