Erilaisia tarinoita

Reilu viikko sitten postilaatikosta tipahti kirja, Sateenkaaren Alla, jonka olin jo ennakkoon tilannut iltalukemiseksi. Olemme kohta molemmat lukeneet kaikki kirjan tarinat ja seuraavaksi kierrätän kirjaa sukulaisilla ja työporukassa, pienesti myös pyrkimyksenä avata muillekin sitä, kuinka niitä lapsia sateenkaariperheissä oikein tehdään ja miten monimuotoisia perheitä Suomessa onkaan.

Viime aikoina kun olen myös leskellut muiden blogeista inseminaatio ja keinohedelmöityskertomuksia on muutama asia jäänyt mietityttämään. On käynyt luetun perusteella selväksi, että eri klinikoilla todella on hyvin erilaisia toimintatapoja, joka on kyllä tullut jo meidän oman matkan alkutaipaleella todettua. Yksi iso eroavaisuus liittyy inseminaatioiden ajoittamiseen.
VL klinikalla jolla asioimme, painotettiin kaikkien hoitojen suhteen luonnonkiertoa ja lääkkeettömyyttä. Mikäli ovulaatio tulisi normaalisti (eli sen pystyy tikuttamaan ja inssitilanteessa tehtävässä ultrassa nähdään ovistestin "hälyttäneen" oikeassa kohtaa) ja follikkelit kasvavat kuten kuuluukin, ei syytä irroituspiikkeihin tai follikkelien kasvua stimuloiviin hormooneihin ole.

Meidän tapauksessa, ovulaatiota(=munasolun irtomista munarakkulasta) tikutimme kahdessa kierrossa ennen varsinaista inssiä apteekin ovulaatiotesteillä, ja se tuli aina 13-15 vrk sisällä kuukautisten alkamisesta sen pohjalta mitä tikutettiin ovulaatiota. Ensimmäisen inssin kierrossa aloitimme ovulaation metsästämisen kp 10 illalla, ja kp12 aamulla ovulaatiotesti näytti haaleaa viivaa ja tummempaa ovulaatiota tarkoittavaa illalla. Seuraavana aamuna viiva oli edelleen näkyvissä vielä hiukan haaleampana ja soitimme klinikalle. Vielä samana päivänä toimitettiin ensimmäinen inseminaatio ja follikkeli oli n.20mm kokoinen luomukierrolla, positiivisen ovulaatiotestin jälkeen n. 16h sisällä.
Tässä pieni tietoisku siitä, miten ovulaatiotesti toimii ja miten siihen tulisi reagoida:

 

Testit ovat vasta-ainetestejä lutenisoivalle hormonille eli LH:lle. Markkinoilla on myös testejä jotka reagoivat LH:n lisäksi estradioli hormoniin (esim. Clearbluen hedelmällisyysmonitori).

Lutenisoiva hormoni on tarkka merkki ovulaatiosta. LH:n pitoisuus nousee virtsassa noin 24 tuntia ennen ovulaatiota, tässä on kuitenkin voimakasta vaihtelua ja LH saattaa kohota 16 -48 tuntia ennen ovulaatiota. Tämän vuoksi, jos raskaus on toiveena on syytä olla yhdynnässä välittömästi positiivisen tuloksen jälkeen.

Ovulaatiotestien herkkyys vaihtelee 20-40 miu/ml ja naisen LH-arvo on huipussaan normaalisti väliltä 15-80miu/ml. Ennen ovulaatiohuippua LH taso on 3-12miu/ml. Tästä voidaan päätellä, että jos käyttää markkinoiden epäherkintä testiä ja hormonitasot ovat matalat, vaikkakin vielä normaaliksi luokiteltavat, ei positiivista tulosta saa. Tämä ongelma ratkeaa yleensä sillä, että testi vaihdetaan herkempään. Vaikka testi ei olisi selkeästi positiivinen (esim. em. syystä) voi ovulaatio silti tapahtua. LH huipun kohdalla hormonin määrä elimistössä on noin 10 kertaistunut normaalista, joten testillä haetaan voimakasta 10 kertaista nousua hormonin määrässä. Tämä voi toisilla naisilla olla vain lähes saman vahvuinen viiva, kuin kontrolliviiva.
Toisaalta herkkien testien ongelmana saattaa olla se, että tulos on positiivinen useamman päivän ajan, tällöin on vaikeaa tietää, milloin todellinen huippu tapahtuu. Jos testi on positiivinen usean päivän, on suositeltavaa vaihtaa epäherkempään testiin.

 

Positiivisen tuloksen tultua, ovulaatio on tapahtumassa 16-48 tunnin kuluessa. Jos raskaus on toiveena, yhdynnässä olisi hyvä olla heti positiivisen tuloksen saamisen jälkeen.

 (lähde: kotitesti.fi )

Tuoreessa spermassa olevat siittiöt voivat munajohtimessa säilyä hengissä jopa 4vrk, mutta pakastuksesta sulatetut siittiöt eivät ole yhtä sitkeitä. Suorastaan ihmettelenkin joissakin blogeissa lukeamiani juttuja, joiden mukaan inseminaatio on ilmeisesti jo suoritettu, vaikka ovulaatiota ei vielä ole tullut ja munasolua on irroituspiikillä kypsytetty ja irroitettu ja täten luotu ikäänkuin "keinotekoinen ovulaatio". Pregnyl irroituspiikin vaikutusaika on kuitenkin jopa vuorokausi ellei puolitoista, ja ovulaatiotesti plussa ei vielä indikoi itse munasolun irtoamista, vaan sitä, että ovulaatio tapahtuu plussatestiä seuraavien2-3 vuorokauden aikana. Jos siis inseminaatio tehdään päivää ennen positiivista ovulaatiotestiä, voi olla, etteivät siittiöt selviä ovulaatioon ja munasolun irtoamiseen asti.

Ideana inseminaatiossa on laittaa 24h sisällä positiivisesta ovulaatiotestistä sulatetut siittiöt suoraan munanjohtimeen odottamaan irtoavaa munasolua joka irtonee alle 24h sisällä inseminaatiosta tällä ajoituksella. Tosin sanoen, ajatellaan että 48h sisällä ovisplussasta munasolu on munanjohtimessa samaan aikaan kun mahdollisimman tuoresulatetut siittiötkin.

Tottahan toki, sitä haluaa luottaa omien lääkäriensä ammattitaitoon, mutta olen myös sitä mieltä, että ei kannattaisi heti alkaa hormooneilla häiritsemään luonnon omaa kiertoa, vaan ovista pitäisi yrittää tikutella erilaisilla testeillä niin, että sen ajoittaminen onnistuu optimaaleimmin. Hormoonipistoksia tulisi käyttää vasta sitten, kun todetaan ettei ovulaation tikutus onnistu millään testillä tai että munasolut eivät kypsy tarpeeksi isoiksi tms.

Pohdin näitä asioita osaksi myös tulevia lapsen yritys kertoja varten. Jossain vaiheessa kun pikkusisaruksen kaipuu kasvaa, sitä haluaa ottaa asioista kunnolla selvää ja miettiä sitä, mikä toimintamalli itselle on hoitojen suhteen paras.


Millaisia syitä tai selityksiä tai suosituksia teidän lääkärinne ovat antaneet tietyille hoitotoimenpiteille?