Kotivaimot

Pyysin juuri kultsulta, josko se menis keittämään teetä ja tekis iltispala leivät meille, tuli inspiraatio taas kirjottaa fiiliksiä.
Lomat on nyt lusittu ja paluu arkeen koittanut varmasti itse kullakin, mutta sepä ei ainakaan meitä haittaa. Mieli on viime viikkoina ollut hyvinkin korkeella. Polyypinpoisto-leikkaus meni hienosti ja oli halpa kuin mikä! Kolme polyyppia poistettiin, ja heti viikko sitten oltiin hoitavaan lääkäriin klinikalla yhteydessä ja sovittiin, että ensikierrossa olisi sitten hyvä hetki yrittää ensimmäistä inseminaatiota. JEE! Lääkäri lupasi vihdoin tehdä meille luovuttajavarauksen ja nyt luonnollisesti kovasti odotellaan kierron alkamista, joka pitäisi osua huomiselle/torstaille. Varmaan koskaan odottanut menkkoja yhtä paljon, ja rouva laskeekin kovasti päiviä, että milloin se ensimmäinen inssi sitten olisikaan; "enää 15 päivää ovikseen" . Ihana <3

Joskus aiemmin jo otinkin esille aiheen, kuinka rahoittaa hedelmöityshoidot?
Koska taloudellisesti on nyt mahdollista, me pyrimme maksamaan kaiken ihan normaalin elämän ohella. Mitään varsinaisia säästöjä meillä ei ole ja nipistämme lähinnä päivittäisessä elämisessä, eli lähinnä ruuan laadussa ja viihdykkeissä. Mutta toisaalta aloimme tässä pohtimaan, että ei me kyllä mitään säästäjiä taideta sittenkään olla. On ollut ulkomaanmatkaa, kotimaan matkailua, parit festarit, remontointia ja vähän vaikka mitä tässä kesän ja viime kevään mittaan, sen jälkeen kun tämä vauva-prosessi sai alkunsa.
Hätä ei onneksi ole "tämän näköinen" ja olemmekin laskeskelleet, että jotenkin ihmeen kaupalla rahaa on silti yrittää 5krt putkeen, vaikka joka kuukausi. Sen jälkeen kyllä jenit olisi loppu ja siihen mennessä oletettavasi aikakin siirtyä ehkä keinohedelmöitykseen. Mutta niin pitkälle ei kannata miettiä. Joka tapauksessa, luo vähän sellasta helpotusta kaiken odotuksen keskelle, kun tietää, että ei ihan heti ole rahasta kiinni, ettäkö joka yrityksen jälkeen tarvitsisi säästää aina pari kuukautta yrittääkseen uudelleen. Tottakai kaikkea yllättävää voi sattua muussa elämässä ja rahat huveta toisiin juttuihin, mutta lähtökohta on taloudellisesti ajoitettuna hyvä hedelmöityshoidoille juuri nyt.
Totta on myös se puoli, että jos rahaa ei olisi tilille tiedossa, olisimme jo varmasti käyneet pankkikonttorissa vähän juttelemassa.
Minä ainakin olen niin huono odottamaan, joskus jopa epäilen että onko mulla joku ADHD kun kokoajan pitää touhuta ja tapahtua. Suorastaan poden syyllisyyttä laiskottelusta, koska tuntuu että odotellessa ja laiskotellessa elämä valuu hukkaan. Elämä joka on tässä ja nyt, eikä vasta huomenna. Elämä joka ei odota, vaan jonka vietäväksi pitää heittäytyä täysillä. Ja tämä ei tarkoita sitä että olisin perfektionisti ja ettäkö pelkäisin epäonnistumista tai jotain, ei suinkaan, vaan lusmuilu. Se ei vaan ole mun juttu. (Jotenkin ihan totaali karkasi aiheesta! :D )

Oli miten oli, pian saattaapi olla aika ensimmäiselle inssille ja se on kovin jännittävää. Jollain tapaa me ollaan jo raskaana, tämä kaikki on jo osa sitä odotusaikaa. Samaan aikaan sitä tiedostaa realisti kun on, että tässä voi olla vielä pitkä matka edessä, eikä onnistumista välttämättä tapahdu ei vielä ekalla, tokalla tai kolmannellakaan kerralla. Kuka tietää? Mutta yrittänyttä ei laiteta ;)

Nyt tuli kutsu iltapalalle <3 vi ses!