Niin ne päivät lentää-ää-ää...

Ei vieläkään, odottavan aika todella on pitkä! En tiedä koskaan, onko odottamisen ”tuska” ollut näin piinaava. Sitä yrittää keksiä jos mitä tekemistä ja puuhaa, ajantappoa. Töihinkin jäin vielä täksi viikoksi, sovin esimiehen kanssa, ettei lomaa tarvitse aloittaa ennen kuin vauva syntyy, ja jään sitten vain tekstari-ilmoituksella lomalle jos lähtö tulee kesken viikon. Hieno juttu kun työnantaja joustaa niin paljon! Ylihuomenna aion kuitenkin jo lomailla. Puuduttavaa olla töissä, ei tästä enää meinaa oikein tulla mitään kun pää oli menossa lomalle jo viime viikonloppuna.

Mutta pikku matti/maija myöhänen se nyt antaa odotuttaa itseään. Flunssa on onneksi kerinnyt parantua jo omalta osalta, mutta vaimolle se ikävästi puhkesi myös ja olo on selkeästi jo tukala. Henki ei kulje kunnolla, nukkuminen on mitä on kun on ihan tukossa ja sitten kun on nukahtamaisillaan niin tulee taas vessahätä kun vauva painaa rakkoa. Huomenna on neuvola, ja oletettavasti laitetaan lähete sairaalaan yliaikaiskontrolliin (toivottavasti jo perjantaille saataisiin aika, pääsisin vaimon mukaan). Siellä sitten pitäisi kai sitä käynnistämistä ajoitella, onhan tänään jo 41+0 kuitenkin.
Eilen juuri keskusteltiin, että saisi meidän molempien puolesta käynnistää vaikka heti perjantaina, ei tätä odottamista oikein meinaa enää jaksaa.
Odotellessa on tullut pohdittua myös muita tulevaisuuden haaveita, ensi syksyä, opiskelujen aloittamista, toista vauvaa ja kaikenlaista. Tämäkin kaikki varmasti työnnetään kesäksi sivuun kun vauva vie kaiken huomion, mutta onhan se aina hyvä olla haaveita ja tavoitteita ja unelmia J

... en mitään saa aikaan, enkä tahdokaan, kaikki ees-taas turhaa soutoa on. Ilman sua kaikki outoa on.

Due date

Tänään se on: laskettu aika, 40+0, due date! Sen kunniaksi sairastuin kunnon räkäflunssaan ja vaimokin niskuttaa, ja vauva, no se vielä antaa odottaa itseään. Tässä vaiheessa ihan hyvä, ennen kaikkea siksi, ettei varsinkaan tukihenkilöllä ole asiaa synnytyssaliin sairaana! Jotenkin ironisin paska kohtalo olisi, että ei pääse seuraamaan esikoisen syntymää tai olemaan vaimon tukena kaiken odotuksen jälkeen. Saatika, jos tartutan vaimonkin ja joutuu sairaana synnyttämään.
Tästä syystä, tänään meillä makoillaan ja kerätään voimia ja toivotaan ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, ettei vauva ihan juuri nyt päättäisi tulla.

Supistuksia tule joka päivä, enemmän niitä harjoitussuppareita, mutta öisin myös hiukan kivuliaampia. Kuitenkin, täysissä voimissa vielä, eilen tuli tehtyä monta tuntia illalla puutarhahommiakin, ja se käy ihan työstä tuolla kyykkiä, kaivaa ja kuopsuttaa.

Ollaan myös ehditty tässä haaveilemaan kesäloma-aktiviteeteista, vaikka tuntuukin samalla vähän turhankin optimistiselta lähteä mitään suunnittelemaan, kun vauvasta ei voi ollenkaan tietää miten kaikki lähtee sujumaan.
Tästä syystä voipi olla, että tänä kesänä ollaan hyvin paljon ihan vaan kotona ihmettelemässä pientä ihmistä, kyllä sitä mökkeilemään jne ehtii ensi kesänäkin ;)

Erilaisia tarinoita

Reilu viikko sitten postilaatikosta tipahti kirja, Sateenkaaren Alla, jonka olin jo ennakkoon tilannut iltalukemiseksi. Olemme kohta molemmat lukeneet kaikki kirjan tarinat ja seuraavaksi kierrätän kirjaa sukulaisilla ja työporukassa, pienesti myös pyrkimyksenä avata muillekin sitä, kuinka niitä lapsia sateenkaariperheissä oikein tehdään ja miten monimuotoisia perheitä Suomessa onkaan.

Viime aikoina kun olen myös leskellut muiden blogeista inseminaatio ja keinohedelmöityskertomuksia on muutama asia jäänyt mietityttämään. On käynyt luetun perusteella selväksi, että eri klinikoilla todella on hyvin erilaisia toimintatapoja, joka on kyllä tullut jo meidän oman matkan alkutaipaleella todettua. Yksi iso eroavaisuus liittyy inseminaatioiden ajoittamiseen.
VL klinikalla jolla asioimme, painotettiin kaikkien hoitojen suhteen luonnonkiertoa ja lääkkeettömyyttä. Mikäli ovulaatio tulisi normaalisti (eli sen pystyy tikuttamaan ja inssitilanteessa tehtävässä ultrassa nähdään ovistestin "hälyttäneen" oikeassa kohtaa) ja follikkelit kasvavat kuten kuuluukin, ei syytä irroituspiikkeihin tai follikkelien kasvua stimuloiviin hormooneihin ole.

Meidän tapauksessa, ovulaatiota(=munasolun irtomista munarakkulasta) tikutimme kahdessa kierrossa ennen varsinaista inssiä apteekin ovulaatiotesteillä, ja se tuli aina 13-15 vrk sisällä kuukautisten alkamisesta sen pohjalta mitä tikutettiin ovulaatiota. Ensimmäisen inssin kierrossa aloitimme ovulaation metsästämisen kp 10 illalla, ja kp12 aamulla ovulaatiotesti näytti haaleaa viivaa ja tummempaa ovulaatiota tarkoittavaa illalla. Seuraavana aamuna viiva oli edelleen näkyvissä vielä hiukan haaleampana ja soitimme klinikalle. Vielä samana päivänä toimitettiin ensimmäinen inseminaatio ja follikkeli oli n.20mm kokoinen luomukierrolla, positiivisen ovulaatiotestin jälkeen n. 16h sisällä.
Tässä pieni tietoisku siitä, miten ovulaatiotesti toimii ja miten siihen tulisi reagoida:

 

Testit ovat vasta-ainetestejä lutenisoivalle hormonille eli LH:lle. Markkinoilla on myös testejä jotka reagoivat LH:n lisäksi estradioli hormoniin (esim. Clearbluen hedelmällisyysmonitori).

Lutenisoiva hormoni on tarkka merkki ovulaatiosta. LH:n pitoisuus nousee virtsassa noin 24 tuntia ennen ovulaatiota, tässä on kuitenkin voimakasta vaihtelua ja LH saattaa kohota 16 -48 tuntia ennen ovulaatiota. Tämän vuoksi, jos raskaus on toiveena on syytä olla yhdynnässä välittömästi positiivisen tuloksen jälkeen.

Ovulaatiotestien herkkyys vaihtelee 20-40 miu/ml ja naisen LH-arvo on huipussaan normaalisti väliltä 15-80miu/ml. Ennen ovulaatiohuippua LH taso on 3-12miu/ml. Tästä voidaan päätellä, että jos käyttää markkinoiden epäherkintä testiä ja hormonitasot ovat matalat, vaikkakin vielä normaaliksi luokiteltavat, ei positiivista tulosta saa. Tämä ongelma ratkeaa yleensä sillä, että testi vaihdetaan herkempään. Vaikka testi ei olisi selkeästi positiivinen (esim. em. syystä) voi ovulaatio silti tapahtua. LH huipun kohdalla hormonin määrä elimistössä on noin 10 kertaistunut normaalista, joten testillä haetaan voimakasta 10 kertaista nousua hormonin määrässä. Tämä voi toisilla naisilla olla vain lähes saman vahvuinen viiva, kuin kontrolliviiva.
Toisaalta herkkien testien ongelmana saattaa olla se, että tulos on positiivinen useamman päivän ajan, tällöin on vaikeaa tietää, milloin todellinen huippu tapahtuu. Jos testi on positiivinen usean päivän, on suositeltavaa vaihtaa epäherkempään testiin.

 

Positiivisen tuloksen tultua, ovulaatio on tapahtumassa 16-48 tunnin kuluessa. Jos raskaus on toiveena, yhdynnässä olisi hyvä olla heti positiivisen tuloksen saamisen jälkeen.

 (lähde: kotitesti.fi )

Tuoreessa spermassa olevat siittiöt voivat munajohtimessa säilyä hengissä jopa 4vrk, mutta pakastuksesta sulatetut siittiöt eivät ole yhtä sitkeitä. Suorastaan ihmettelenkin joissakin blogeissa lukeamiani juttuja, joiden mukaan inseminaatio on ilmeisesti jo suoritettu, vaikka ovulaatiota ei vielä ole tullut ja munasolua on irroituspiikillä kypsytetty ja irroitettu ja täten luotu ikäänkuin "keinotekoinen ovulaatio". Pregnyl irroituspiikin vaikutusaika on kuitenkin jopa vuorokausi ellei puolitoista, ja ovulaatiotesti plussa ei vielä indikoi itse munasolun irtoamista, vaan sitä, että ovulaatio tapahtuu plussatestiä seuraavien2-3 vuorokauden aikana. Jos siis inseminaatio tehdään päivää ennen positiivista ovulaatiotestiä, voi olla, etteivät siittiöt selviä ovulaatioon ja munasolun irtoamiseen asti.

Ideana inseminaatiossa on laittaa 24h sisällä positiivisesta ovulaatiotestistä sulatetut siittiöt suoraan munanjohtimeen odottamaan irtoavaa munasolua joka irtonee alle 24h sisällä inseminaatiosta tällä ajoituksella. Tosin sanoen, ajatellaan että 48h sisällä ovisplussasta munasolu on munanjohtimessa samaan aikaan kun mahdollisimman tuoresulatetut siittiötkin.

Tottahan toki, sitä haluaa luottaa omien lääkäriensä ammattitaitoon, mutta olen myös sitä mieltä, että ei kannattaisi heti alkaa hormooneilla häiritsemään luonnon omaa kiertoa, vaan ovista pitäisi yrittää tikutella erilaisilla testeillä niin, että sen ajoittaminen onnistuu optimaaleimmin. Hormoonipistoksia tulisi käyttää vasta sitten, kun todetaan ettei ovulaation tikutus onnistu millään testillä tai että munasolut eivät kypsy tarpeeksi isoiksi tms.

Pohdin näitä asioita osaksi myös tulevia lapsen yritys kertoja varten. Jossain vaiheessa kun pikkusisaruksen kaipuu kasvaa, sitä haluaa ottaa asioista kunnolla selvää ja miettiä sitä, mikä toimintamalli itselle on hoitojen suhteen paras.


Millaisia syitä tai selityksiä tai suosituksia teidän lääkärinne ovat antaneet tietyille hoitotoimenpiteille?

On se vaan niin...

... jännittävää tää koko touhu, odotus ja oireiden ihmettely.
Olotilat alkaa ollamelkosen tukalat ja painetta tuntuu vähän joka sopessa. Huomenna olisi taas neuvola, saas nähdä mitä ne siellä sanoo. Ainakin vauva on ovasti laskeutunut ja askel painaa, suppareita tulee päivittäin.
Toisaalta, eihän tuokaan vielä mitään merkkaa, saatetaan hyvinkin odottaa vielä pari viikkoa pikku piiperoista.

Edit 19.5 : Neuvolassa kerrottiin, että vauva on kyllä laskeutunut, mutta pää vielä liikkuu hiukan, eli ei ole kunnolla kiinnittynyt. Odotellaan vaan ja vaan :)

Supistuksia ja sairaalavierailuja

Pitkään pohdimme ja lähes väännimme aiheesta, mikä on tuleva synnytyssairaala? Lopulta päätimme käydä vierailemassa kahdessa eri synnytyssairaalassa ja tehdä ratkaisun sitten vierailujen perusteella.
Vierailulla ensimmäisessä vaihtoehdossamme oli parhaillaan käynnissä vastasyntyneiden vierailuaika, ja voi että mitä pieniä myttyjä siellä näkyi. Niin söpösiä, ja pikkuisia, että meinasi hormonimyllerryksessä itku tulla. Meille näytettiin ammehuone, synnytyshuone, normaalit huoneet ja perhehuone, keittiö ja oleskelutilat ja tukihenkilöille tarkoitettu jääkaappi.
Sairaala oli mukavan rauhallinen, pieni ja intiimi paikka, ja todellakin konkretisoitui se, että pian on meidän vuoro.

Toinen vierailu olikin ennemminkin synnytykseen valmentava (liki kahden tunnin!)infotilaisuus kuin varsinaisesti kierros sairaalassa, ja emme päässeet näkemään muuta kuin synnytyssalin. Asiat joita läpi käytiin, olivat käytännössä samoja, kuin neuvolamme perhekerhon valmennuksessa oli käyty. Näin jälkikäteen emme olisi siis tuohon "esittelyyn" menneet lainkaan, jos olisimme tienneet, ettei mitään paikkoja juurikaan esitellä.
Mutta tulipahan käytyä nyt silti, vaikkei vieläkään ole 100% selvää kumpi valikoituu synnytyssairaalaksi.

Jos lasketaan, että viimeistään 42+0 on käynnistyksen aika jos yliajalle menee, niin matkaa on jäljellä enää kuukausi!

Kuten tuossa jo mainittu, olemme käyneet kevään mittaan kolme kertaan kotikuntamme terveyskeskuksessa järjestetyssä perhevalmennuksessa. Paikalla on lisäksemme ollut keskimäärin kymmenen muuta pariskuntaa, ja kaikilla LA ajoittunut huhti-kesäkuu akselille. Valmennuksessa on muutama sana tullut muidenkin parien kanssa vaihdettua ja se on poistanut paljon epätietoisuudesta johtuvia pelkoja joita odotusaikaan, synnytykseen ja pienen vauvan kanssa pärjäämiseen on liittynyt enemmän tai vähemmän tässä matkan varrella.
Suosittelen ehdottomasti, ja jos ei muusta, niin siitä syystä, että tuleepahan muillekin ihmisille tietoisuuteen selvemmin, että meitä todella on heidänkin kotikunnassaan, sateenkaariperheitä nimittäin.
Tottakai, perhevalmennuksen etu on ollut myös se, että se on stimuloinut entisestään meidän välistä keskustelua ja todella tuntuu, että tätä vauvaaihetta on pyöritelty lukemattomilta eri kanteilta. Jännitys on vaihtunut synnytyksen odotukseksi, pian meidän pikku peppuli syntyy <3