Melko aktiivisesti tulee lueskeltua muiden sateenkaariperheiden pitämiä blogeja ja usein niistä herää paljon ajatuksia, ennen kaikkea se on selvää, ettei mitenkään voi tietää kuinka tässä lopulta käy?
Ensikäynti Väestöliitolla viime perjantailta on nyt takana, ja lääkäri oli oikein mukava ja paljon saatiin ajattelemisen aihetta kotiin viemisiksi.
Meille on aika todella selvää ja kirkasta se, kuinka me halutaan tässä asiassa edetä. Ja selväksi tuli myös se, että joillain toisilla on ihan erilaisia arvoja.
Meidän mielestä esimerkiksi se, että minut hedelmöitettäisiin rouvani veljen tavaralla, on äärimmäisen vastenmielinen, oksettava ajatus. Siitäkin huolimatta, että tämä veli on hyvännäköinen, fiksu, terve, hyvin läheinen meille jne. Vaikea silti käsittää, miksi joku, jotenkin geeniperimää ajatellen, näkisi moisen vaihtoehtona. Ikäänkuin lapsi olisi jotenkin enemmän meidän molempien, jos tekisin sen rouvan veljen kanssa, siis käytännön tasolla. Ei, ei se olisi. Se olisi vain todella hämmentävää lapselle selittää, että "enosi on sun isäsi".
Toinen juttu, jota me ei myöskään tajuta, on että miksi joku haluaa käyttää samaa luovuttajaa kaikille lapsille? Hitusen eri asia toki, on ajatus siitä että tavoitteena olisi täyssisarukset jos sama äiti synnyttää. Mutta etenkin tälläisessä tilanteessa kun tarkoitus on että meistä molemmat synnyttää yhden lapsen. Miksi olisi niin tärkeää, että ne lapset on puolisisaruksia, kun se ainoa niitä yhdistävä geenitekijä olisi sen tuntemattoman luovuttajan, juuri sen henkilön perimä, joka ei millään tavalla ole osa meidän perhettä.
Meille on myös aivan poissuljettu ajatus, että käyttäisimme luovuttajaa jonka tunnemme. Koska emme missään mielessä halua ottaa riskiä, että tämä kolmas pyörä joskus mielenhäiriöissään, vastoin kaikkea sovittua, tunkeutuu meidän perhekuvioon.
Meillä on hyvin vahva tukiverkosto molempien vanhemmista ja sisaruksista, ja mummeista ja sedistä, tädeistä jne. Paljon erilaisia aikuisen malleja lapselle, molemmista sukupuolista. Tämän näemme erityisenä rikkautena. Kaikilla ei tälläistä tilannetta ole, ja siksi jotkut naisparit ehkä päätyvät muodostamaan esim 3 aikuisen perheitä, jossa myös biologinen isä olisi jotenkin läsnä. Me ei sellaista haluta, eikä tarvita.
Yksi asia, mikä meille myös on tässä vaiheessa jotenkin selvää, ja luonnollisesti voi vielä muuttua on, että jos rouvani hedelmöittyminen muodostuu ongelmalliseksi, siirrytään hoitamaan minua, eikä esimerkiksi lähdetä koeputkihedelmöityksiin, ennen kuin on testattu, voinko puolestani minä tulla raskaaksi inseminaatiolla.
Kummallekaan meistä ei ole ensisijaisen tärkeää itse päästä synnyttämään lasta, tai tältä ainakin nyt tuntuu, vaan haluamme lapsen yhdessä, huolimatta siitä kumpi lapsen kantaa.
Varasimme paripsykologin käynnin 10.4. jonka jälkeen käymme vielä tekemässä kaikki vaadittavat (sukupuoli)tautitestit omalla terkkarilla. Varsinaiset ensimmäiseen inseminaatioon valmistavat tutkimukset ajoitetaan näillä näkymin kesä-heinäkuulle. Ajatus on tietysti aloittaa luomumenetelmillä ilman mitään hormoneita jne, mutta sehän ei luonnollisesti varmistu, ennen kuin vasta kesällä, että miten tämä projekti lopulta aloitetaan.
Näen kokoaika raskaana olevia naisia ja vauvajuttuja kaikkialla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti